Vladimir Lebedev (vironvenäläinen)
| Vladimir Nikolajevitš Lebedev | |
|---|---|
_Pavel_Panfilov_ja_Vladimir_Lebedev.jpg) Inter-liikkeen johtohahmot Pavel Panfilov ja Vladimir Lebedev (oikealla) kesällä 1990, jolloin Inter-liikkeen mielenosoituksen olivat näkyvä osa Tallinnaa. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1990-1992 (Korkein neuvosto)
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. kesäkuuta 1952 Vypolzovo, Kalininin alue, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 10. elokuuta 2021 (69 vuotta) |
| Kansalaisuus | Neuvostoliitto (1952-1991) Venäjä (1992-2021) |
| Tiedot | |
| Puolue | Viron kommunistinen puolue (EKP)/ Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP) (-1990) |
Vladimir Nikolajevitš Lebedev (ven. Владимир Николаевич Лебедев; 10. kesäkuuta 1952 – 10. elokuuta 2021) oli Viron itsenäisyyden palauttamisen aikaan 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa näkyvä venäjänkielisen poliittisen Inter-liikkeen johtohahmo.[1]
Opiskelu ja työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vladimir Lebedev syntyi sotilaan perheeseen, joka muutti Neuvosto-Viroon Vladimirin nuoruudessa. Hän kävi lukion Tartossa ja valmistui lukiosta vuonna 1969. Sen jälkeen hän opiskeli Tarton valtionyliopiston matematiikan tiedekunnassa. Vuosina 1974–1976 hän oli asepalveluksessa neuvostoarmeijassa. Lebedev valmistui vuonna 1979 Latvian valtionyliopiston matematiikan ja fysiikan tiedekunnasta.[1]
Vuosina 1976–1980 hän työskenteli ohjelmoijana, vuosina 1981–1982 työkoneyhtiö Talleksin ATK-keskuksen päällikkönä, vuosina 1982–1984 Tallinnan kaupungin kansanvalvontakomitean tarkastajana ja 1984–1989 ohjausjärjestelmien suunnittelusta ja kehittämisestä vastaavan erityistoimiston Tallinnan osaston päällikkönä.[1]
Vironvenäläisen politiikan johtohahmoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvosto-Virossa oli kesällä 1988 käynnistynyt vironvenäläisistä koostunut keskusvaltamyönteinen ja Viron itsenäisyyden vastainen Inter-liike, jossa Vladimir Lebedev oli näkyvä toimija. Vladimir Lebedev valittiin maaliskuussa 1990 Viron tasavallan korkeimman neuvostoon,[1] jossa hän liittyi ”Tasavertaisten oikeuksien puolesta” -ryhmään (vir. Võrdsete õiguste eest). Siihen kuului 24 korkeimman neuvoston venäjänkielistä jäsentä. Neuvosto-Virossa vaalit olivat ensimmäisen kerran vapaat, eli oli useampia ehdokkaita yhtä edustajapaikkaa kohti. Valtaan nousi kansanrintama Edgar Savisaaren johdolla, josta tuli uusi Viron siirtymäkauden pääministeri. Venäjänkieliset, mukaan lukien Lebedev, äänestivät siirtymäkauden lakeja säädettäessä tyhjää.[2]
.jpg)
Jännite itsenäisyyttä tukevan kansanrintaman ja Inter-liikkeen välillä kasvoi kaiken aikaa. Toukokuussa 1990 Inter-liike, Lebedev yhtenä kärkihahmoista, teki Toompealle rynnäkön, joka päättyi kuitenkin lopulta interiläisten Toompealta poistumiseen.[3] Kevään ja kesän 1989 aikana Inter-liike käynnisti yleisliittolaisissa tehtaissa lakkoliikkeen, jota käytännössä saattoi pitää työsulkuna. Lebedev esiintyi tässä kaduilla ja toreilla tapahtuneessa mielenosoitustoiminnassa näkyvänä hahmona. Hän tuki Inter-liikkeen edustajana syyskesän ja syksyn 1990 aikana esiintyneitä Koillis-Viron autonomiavaateita, joita Viron uusi siirtymäkauden hallitus ei hyväksynyt.[4] Tammikuussa 1991 Lebedev oli mukana korkeimmassa neuvostossa järjestämässään syömälakossa protestiksi mm. uusista Tallinnan kaupungin asuntoratkaisuista kaupungissa pitkään asuneiden hyväksi[5].
Tilanne pysyi Neuvosto-Virossa jännittyneenä aina elokuuhun 1991 tapahtuneeseen itsenäistymiseen asti, minkä jälkeen Inter-liike kiellettiin. Itsenäisyyttä koskevassa äänestyksessä 18. elokuuta 1991 hän kuului tyhjää äänestäneisiin vironvenäläisedustajiin. Itsenäisyyden myötä Virossa luotiin syksyllä 1991 perustuslakia säätävä edustajakokous, johon tuli korkeimmasta neuvostosta 30 edustajaa, Vladimir Lebedev heistä yhtenä.
Lebedev esiintyi kuitenkin edelleen venäjänkielisen vähemmistön näkyvänä hahmona itsenäistyneessä Virossa,[6] vaikka ei ollutkaan Viron kansalainen. Lebedev oli vuonna 1999 Venäjän duuman vaalien ehdokkaana Sergei Baburinin johtaman Venäjän yleiskansallisen liiton listalla yhtenä kolmesta Virossa asuvasta ehdokkaasta.[7]
Vladimir Lebedev tuli vielä esille kevään 2007 Pronssisoturi-mellakoiden aikaan liittyneissä tapahtumissa, joissa hän kritisoi Viron hallinnon toimintaa tilanteessa. Hän kuului Yövartio-järjestöön, joka vastusti patsaan siirtoa.[8]
Vladimir Lebedev kuoli elokuussa 2021 69-vuotiaana.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Suri Eesti NSV poliitik Vladimir Lebedev 12.8.2021. err.ee. Viitattu 18.5.2025. (viroksi)
- ↑ Viron venäläiset ovat katkeria ja väsyneitä. Helsingin Sanomat, 5.4.1990, s. 35. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.5.2025.
- ↑ Venäläisten valtausyritys lyötiin takaisin Tallinnassa. Helsingin Sanomat, 16.5.1990, s. 40. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.5.2025.
- ↑ Viron Interliike koolle Sillamäkeen. Helsingin Sanomat, 14.9.1990, s. 33. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.5.2025.
- ↑ Kansanedustajien syömälakko päättyi Viron parlamentissa. Helsingin Sanomat, 24.1.1991, s. 32. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.5.2025.
- ↑ Vladimir Lebedev puolustaaViron venäläisväestön etuja - "Voidaan sanoa, että Viroon on tullut apartheidhallinto". Helsingin Sanomat, 27.10.1992, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.5.2025.
- ↑ Vene riigiduumasse kandideerib vaid kolm Eesti elanikku 17.12.1999. Delfi. Viitattu 18.5.2025. (viroksi)
- ↑ Vladimir Lebedev: Pronksiöö oli Eesti valitsuse suuremõõduline provokatsioon Eesti Päevaleht. 26.4.2012. Viitattu 18.5.2025. (viroksi)