Vladislav Mamyshev-Monroe
.jpg)
Vladislav Jurjevitš Mamyshev-Monroe (myös Vlad Monroe, 12. lokakuuta 1969 Leningrad, Neuvostoliitto – 16. maaliskuuta 2013 Bali, Indonesia) oli venäläinen taiteilija. Hän tuli tunnetuksi valokuvistaan, videoistaan ja performansseistaan, joissa hän muuntautui historiallisiksi henkilöiksi sekä elokuvien ja tarinoiden sankareiksi. Lisänimensä taiteilija lainasi idoliltaan, filmitähti Marilyn Monroelta.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1986 Vladislav Mamyshev-Monroe liittyi Timur Timourovitch Novikovin ryhmään " Uudet taiteilijat". Leningradissa hänen tuttavuuksiinsa kuului myös talonvaltaustaiteilijoita, mm. Andrei Khlobystine ja Sergei Bugayev Afrika. Hänestä tuli underground-taiteilija Neuvostoliiton loppuvuosina. Hän työskenteli myös Neuvostoarmeijan palveluksessa lasten taidekerhon johtajana Baikonurin avaruuskeskuksessa Kazakstanin Neuvostotasavallassa.[1] Baikonuria hän piti vapaampana kuin Neuvostoliittoa ja kokeili siellä ensimmäistä kertaa Marilyn Monroen roolia.
Mamyshev-Monroe oli useimmiten itse taiteensa pääosassa. Hän piirsi, valokuvasi ja teki kollaaseja sekä esiintyi Popular Mechanics -yhtyeen kanssa. Hän perusti tovereineen mediataideprojekti Piraatti-tv:n, joka parodioi virallista neuvostotelevisiota ja välitti uutisia Leningradin taide-elämästä. Hän oli tunnettu huumorintajustaan, mikä kuvastuu hänen taiteestaan. Hänelle oli tärkeää individualismi ja taiteellinen vapaus, ja muista aikalaisistaan hän eroaa rohkeudella ja omaperäisyydellä. Hän sanoo: Joillekin ihmisille taide on taidetta, minulle taidetta on oma elämäni.[2]
Vuonna 2013 Vladislav Mamyshev-Monroe löydettiin hukkuneena uima-altaaseen hotellissa Balilla, jossa hän oli asunut vuodesta 2007. Gallerian omistajan Marat Guelman luuli aluksi, että uutinen on vitsi. Taiteilija Sergei Bugayev-Afrika ilmoitti julkisesti, että kuolemassa on jotain hämärää ja että se liittyy taiteilijan vetoomukseen Putinin lähdöstä.[3]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Transvestisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taiteilijan kiinnostus vastakkaisen sukupuolen rooliin johti hänet kokeilemaan Marilyn Monroen hahmoa, jolta hän lainasi myös nimensä. Myyttinen kuva Marilynista oli myös osoitus nykyaikaisuudesta Warholin tyyliin. Mamyshev-Monroe oli Neuvostoliiton ensimmäisiä drag-esiintyjiä. Hän sanoo, että Kohtalo on määrännyt hänet muuntautumaan ihmisluonnon kaikkiin väreihin ja sävyihin. "Ensin omaksun henkilön ilmeen valokuvista, vaihdan vaatteet, asetun kameran eteen... Ja sitten: klik! Muutaman sekunnin ajan jonkun toisen olemus valtaa kehoni." Hahmot ovat kuitenkin taiteilijan vapaita tulkintoja valitsemistaan malleista.
Videoteoksessaan Vladislav Mamyshev-Monroe eläytyy ranskalaisen filmitähden Brigitte Bardot’n rooliin, jossa hän käytti eläinaiheita, koska Bardot on aktiivinen eläinten oikeuksien puolustaja. Hänen roolihahmoihinsa kuuluu useita muitakin 1900- ja 2000-luvun muoti-ikoneja kuten Marlene Dietrich ja Amy Winehouse, mutta sarja jäi kesken hänen kuolemansa vuoksi.
Taiteilijat ja poliitikot, marttyyrit, messiaat ja diktaattorit, kaikenlaiset idolit olivat hänen taiteessaan samanarvoisia. Nämä "omakuvat toisena henkilönä" esittävät kauhukuvina maailmaa johtavia henkilöitä ja paljastavat post-modernismin rappion, jonka kautta Neuvostoliiton yhteiskunnan oli löydettävä uusia viitearvoja, uusia johtotähtiä.
Taiteilija on tehnyt myös muotokuvia kuuluisista ihmisistä, joista mainittakoon Dostojevski, Elizabeth II, Charlie Chaplin ja Hitler. Sen lisäksi hänen luomia hahmojaan ovat Dracula, paavi, Elizabeth Taylor ja Jeesus.
Poliittinen taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton ja Venäjän hallitsijat ja hallinto olivat hänen vakioaiheitaan muiden historian vaikuttajien ohella, mutta hän on esittänyt myös karikatyyrimäisiä hahmoja 1800- ja 1900-lukujen vaihteen venäläisestä yhteiskunnasta maanviljelijöistä hovinaisiin ja kulttuurin edustajiin.
Vuonna 2005 hän toteutti sarjan StarZ, jossa hän lainasi myyttisten hahmojen piirteitä ilman mitään selvää järjestystä: Jeesus Kristus ja Osama bin Laden, Pietari I Suuri, ortodoksinen patriarkka Kirill, tai Vladimir Putin. Hahmot on naamioitu humoristisesti ja ne poseeraavat taustanaan Punainen tori ja Kremlin torni tähtineen.
Hän teki myös Politbyroon jäsenistä muotokuvia, joiden päällemaalausten esikuvina käytettiin kuuluisia näyttelijöitä. Teoksissa näkyvät Gorbatšovin uudistusten eli perestroikan herättämä optimismi, Neuvostoliiton hajoaminen ja kriittinen asenne 2000-luvun Venäjään. Mamyshev-Monroe on esiintynyt niin Lenininä, Gorbatšovina kuin Vladimir Putinina.
Vuonna 2010 taiteilija esitti joukon räikeästi naamioituja muotokuvia GKChP:n jäsenistä, jotka olivat käynnistäneet vallankaappauksen Gorbatshovia vastaan vuonna 1991.
Teatteri ja elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2012 lopussa Mamyshev-Monroe esitti Politeatterin näyttämöllä Moskovassa nykyaikaisen tulkinnan Hamletista, roolin nimellä Polonius, jossa myrkky oli korvattu poloniumilla. Hän uudelleenfilmasi elokuvan Volga-Volga, joka oli peräisin vuodelta 1938. Siinä hän käytti digitaalista avatar-hahmoa näyttelijän sijasta. Elokuva sai Kandinski-palkinnon vuonna 2007.
Yhteiskunnallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mamyshev-Monroe oli homoseksuaalien oikeuksien puolustaja. Vuonna 2010 hän oli homofobisen väkivallan uhri, ja hän kommentoi Facebookissa, että homofobia on Venäjällä hyvin yleistä.
Viimeisten elinvuosiensa aikana Monroe alkoi kiinnostua Putinin toiminnasta. Kun vuonna 2012 järjestettiin mielenosoituksia vaalien tulosten vuoksi, taiteilijan omakuva Putinina tuli hyvin tunnetuksi.
Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vladislav Mamyshev-Monroen teoksia on ollut esillä Tretjakovin Galleriassa ja Moskovan modernin taiteen museossa sekä useissa museoissa ja gallerioissa Moskovassa, Pietarissa ja muualla Venäjällä sekä sen lisäksi useissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan taidenäyttelyissä.[4]
Nykytaiteen museossa Kiasmassa nähdään joukko Mamyshev-Monroen ikonisia kuvia ja videoteoksia 1990- ja 2000-luvulta. Näyttelyn nimi on "Tähtipölyä Venäjältä" (09.02.2018 - 29.07.2018), ja se on toteutettu yhteistyössä Moskovan modernin taiteen museon kanssa. Se on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Suomessa. Elinaikanaan hän osallistui Suomessa muutamiin ryhmänäyttelyihin ja performanssitapahtumiin.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Modernin taiteen museo, Moskova (engl.) mmoma.ru. Arkistoitu 1.3.2018.
- ↑ Modernin taiteen museo, Moskova (engl.) mmoma.ru. Arkistoitu 18.5.2018.
- ↑ Baibakov Art Projects: In memory of Vlad Mamyshev-Monroe (engl.). baibakovartprojects.wordpress.com.
- ↑ Luettelo Vladislav Mamyshev-Monroen näyttelyistä (engl.). artfacts.net.
- ↑ Kiasma: Tähtipölyä Venäjältä. Vladislav Mamyshev-Monroe. kiasma.fi.
| ||||||||||||||
