Viulukonsertto (Hatšaturjan)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Aram Hatšaturjanin viulukonsertto d-molli valmistui vuonna 1940. Teos on omistettu David Oistrahille, joka kantaesitti sen Moskovassa 16. marraskuuta 1940. Oistrah paitsi opasti Hatšaturjania soolo-osuuden säveltämisessä myös kirjoitti oman kadenssinsa, joka eroaa merkittävästi säveltäjän alkuperäisestä. Konsertto sai suopean vastaanoton ja sille myönnettiin Leninin palkinto vuonna 1941. Teoksen suosio on säilynyt nykyaikaan asti.
Jean-Pierre Rampal sovitti konserton vuonna 1968 huilulle ja orkesterille säveltäjän itsensä rohkaisemana. Rampal kirjoitti ensimmäiseen osaan uuden kadenssin mutta muutti alkuperäistä sävellystä muuten mahdollisimman vähän.
Viulukonsertto oli toinen kolmesta konsertosta, jotka Hatšaturjan sävelsi vuosina 1941–1963 toimineen tunnetun neuvostoliittolaisen pianotrion jäsenille. Muut konsertot olivat Lev Oborinille sävelletty pianokonsertto (1936) ja Svjatoslav Knuševitskille sävelletty sellokonsertto (1946).
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sooloviulun lisäksi orkesterin kokoonpanoon kuuluvat piccolo, kaksi huilua, kaksi oboeta, englannintorvi, kaksi klarinettia, kaksi fagottia, neljä käyrätorvea, kolme trumpettia, kolme pasuunaa, tuuba, patarummut, tamburiini, pikkurumpu, symbaalit, bassorumpu, harppu ja jouset.
Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Allegro con fermezza
- Andante sostenuto
- Allegro vivace
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teoksen esittely Allmusic.comissa (englanniksi)
