Vittorio Occorsio
| Vittorio Occorsio | |
|---|---|
 Vittorio Occorsio työssään. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. huhtikuuta 1929 Rooma |
| Kuollut | 10. heinäkuuta 1976 Rooma |
| Kansalaisuus | Italia |
| Ammatti | Lakimies |
| Titteli | Syyttäjä |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Emilia Forconi |
Vittorio Occorsio (9. huhtikuuta 1929 Rooma – 10. heinäkuuta 1976 Rooma) oli italialainen syyttäjä.[1] Hän tuli tunnetuksi julkisuudessa vuonna 1967, kun Italian sotilaallisen tiedustelupalvelun (SIFAR) entinen komentaja, kenraali Giovanni De Lorenzo haastoi L'Espresso-lehden oikeuteen kunnianloukkauksesta, lehden paljastettua De Lorenzon vuonna 1964 tekemän vallankaappaussuunnitelman (ns. "Piano Solo"). Oikeudenkäynnin aikana syyttäjänä toiminut Occorsio oivalsi, että toimittaja Lino Jannuzzin julkaisema artikkeli asiasta oli täysin todenmukainen, ja vaati siksi tämän vapauttamista syytteestä ja De Lorenzon asettamista syytettyjen penkille. Oikeus ei kuitenkaan tähän suostunut vaan tuomitsi Jannuzzin ja lehden pääjohtajan Eugenio Scalfarin kunnianloukkauksesta. Skandaali paisui valtaviin mittasuhteisiin ja asiaa tutkimaan asetettu parlamentaarinen komitea päätyi lopulta tulokseen että Occorsio oli ollut oikeassa ja Jannuzzin julkaisemat tiedot pitivät paikkansa.[1][2]
Vuonna 1972 Occorsio sai tehtäväkseen tutkia oliko uusfasistisen Ordine Nuovo -järjestön toiminta laillista. Occorsio totesi pian, että näin ei ollut ja nosti syytteen 43:a järjestön jäsentä vastaan, joista 30 tuomittiin seuraavana vuonna eri rikoksista. Occorsion työn tuloksena sisäministeri Paolo Emilio Taviani päätti lakkauttaa järjestön vedoten sodan jälkeen (1952) säädettyyn lakiin (ns. legge Scelba) jonka oli määrä estää Italian vanhan fasistisen puolueen henkiin herättäminen.[1]
Koska Ordine Nuovo lakkauttamispäätöksestä huolimatta jatkoi toimintaansa, Occorsio aloitti uuden esitutkinnan jonka kohteena oli 120 järjestön jäsentä. Oikeuteen asti hän ei asiaa kuitenkaan ehtinyt viedä. Heinäkuun 10. päivänä 1976 Occorsio murhattiin autoonsa Rooman Via Mogadiscio -kadulla kotinsa edustalla. Kaksi miestä pysäytti syyttäjän auton hänen lähtiessa kotoaan aamulla ja ampui hänet konepistoolilla. Ruumis peitettiin yhdeksällä Ordine Nuovon lentolehtisellä. Näissä ilmoitettiin että Occorsion oli tuominnut kuolemaan «erikoistuomioistuin», koska hän oli «demokratiadiktatuurin» palvelijana vainonnut Ordine Nuovon jäseniä.[3]
Murhasta tuomittiin vuonna 1978 elinkautiseen vankeuteen Ordine Nuovon sotilaallisten toimien johtaja Pier Luigi Concutelli.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Zavoli, Sergio: La notte della Repubblica. Mondadori, 2015 (1992) 14. p.. (italiaksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
