Virtavästäräkki
| Virtavästäräkki | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Västäräkit Motacillidae |
| Suku: | Västäräkit Motacilla |
| Laji: | cinerea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Motacilla cinerea |
|
 |
|
| Katso myös | |
Virtavästäräkki, aikaisemmalta nimeltään vuorivästäräkki[3] (Motacilla cinerea) on västäräkkien heimoon kuuluva lintulaji. Lajin kuvaili ja nimesi Marmaduke Tunstall vuonna 1771.
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tieteellinen suvun nimi Motacilla on Varron antama nimi västäräkille ja tulee verbistä motare (liikkua) ja sen diminutiivista. Sanan pääte -cilla ymmärrettiin keskiajalla virheellisesti latinan sanaksi "pyrstö" [4] (latinaksi pyrstö on todellisuudessa cauda).[5] Väärä käännös näkyy suvun englantilaisesta nimestä wagtail. [4] Lajinimi cinerea (lat.) tarkoittaa tuhkanharmaata.[6]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virtavästäräkki on päältä harmaa ja sen mustissa siivissä on valkoinen juova. Alapuolelta se on keltainen, varsinkin pyrstön tyvestä.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virtavästäräkki on muuttolintu, jota tavataan laajoilla alueilla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.[7]
Suomessa virtavästäräkki on itäinen uudistulokas. Suomen pesimäkannaksi arvioitiin raportointikautena 2019–24 keskimäärin 120 paria. Lajin Suomen pesimäkanta on runsastunut vuodesta 2013 vuoteen 2024 noin 140 prosenttia.[8]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 30 | 60 | |
| 2013–2018 | 40 | 70 | 120 |
| 2019–2024 | 70 | 120 | 200 |
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virtavästäräkki on avomaan lintu,[3] joka viihtyy kirkasvetisten jokien rannoilla, erityisesti koskipaikoilla.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4 Teoksen verkkoversio.
- Vallauri, T. & Durando, C.: Dizionario Latino. Latino–italiano. Italiano–latino. RusconiLibri, 2011.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Motacilla cinerea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
- 1 2 Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2086. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
- 1 2 Jobling, 2010, s, 261
- ↑ Vallauri & Durando, 2011, s. 1192
- ↑ Jobling, 2010, s, 107
- ↑ Grey Wagtail Factsheet datazone.birdlife.org. Viitattu 26.10.2025.
- ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 25.10.2025.
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 16.11.2025.
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 16.11.2025.
- ↑ Koskimies, Pertti: Suomen lintuopas, s. 245. Porvoo: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-26541-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ITIS: Motacilla cinerea (englanniksi)
- Friman, Hannu & Luoto, Heikki 1988: Vuorivästäräkki – linnustomme uusimpia pesimälajeja. – Lintumies 4.1988 s. 150–154. LYL.
- Hario, Martti & Hakkarainen, Timo 1969: Vuorivästäräkki (Motacilla cinerea) ja sitruunavästäräkki (Motacilla citreola) Espoon Finnånlahdella. – Lintumies 4.1969 s. 104. SLY.
- Helo, Pekka 1977: Vuorivästäräkin Motacilla cinerea pesintäyritys Kuusamon Kiutakönkäällä. – Lintumies 1.1977 s. 23. LYL.
- Luoto, Heikki, Virta, Kalle & Virta, Kari 1977: Vuorivästäräkki Motacilla cinerea pesinyt Suomessa. – Lintumies 1.1977 s. 24. LYL.