Viron järvet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pühajärven hiekkarantaa.
Endlan ruohikkoinen lahti.
Sinijärvi (Äntussa) on mineraalipitoinen ja kirkas lähdejärvi.
Ermistun järven lintutorni
Rakun tekojärven rantojen hiekkatörmiä.

Viron järvet ovat kaikki syntyneet heti viimeisen jääkauden mannerjäätikön reunan vetäytyessä Viron alueiden yli Suomeen noin 15 000–13 000 vuotta sitten tai sen jälkeen [1]. Mannerjään silottaman maakamaran epätasaisuuksiin kertyi vettä muodostaen pääsääntöisesti varsin matalia järviä. Osa järvistä on ehtinyt soistua umpeen ja myös järvenlaskut ovat verottaneet jäljelle jäänyttä lukumäärää. Toisaalta maankohoaminen on nostanut Itämerestä esille uutta maata, jonka alueilla on syntynyt uusia ja nuoria järviä. Myös vesihuollon turvaamiseksi on järviä luotu patoamalla ojia tekojärviksi.[2]

Tilastotietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa on luetteloitu (vuonna 2006) 1 559 luonnollista järveä (vir. looduslikke järv), mutta niiden lisäksi on 551 padottua tekojärveä (vir. paisjärv), ja esimerkiksi antamalla louhosten tai maanottokuoppien täyttyä vedellä on syntynyt vielä 734 tekojärveä (vir. tehisjärv). Yli 100 hehtaarin (ha) järviä on 51 (yhteispinta-ala 281 km²), 10–100 ha kokoisia järviä on 346 (yhteispinta-ala 91 km²), 3–10 ha järviä 684 (yhteensä 36 km²) ja alle 3 ha järviä tai lampia on 1 720 (yhteensä 23 km²). Viranomaisten vuonna 2006 julkaisemassa järviluettelossa on alle yhden hehtaarin lampia ja lammikoita 753, joista luonnollisia järviä on vain 255.[2]

Nimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät järvinimet ovat Mustjärv (31 järveä), Suurjärv (31), Linajärv (27), Korgejärv, Korgijärv ja Korgõjärv (yhteensä 26), Valgjärv ja Valgejärv (22), Väikejärv (20), Pikkjärv (16) ja Mudajärv (16).[2]

Eestin kieli on melko samanlainen kieli kuin Suomi ja järvien nimistä ymmärtää suurimman osan. Nimissä käytetään kuitenkin erilaisia attribuutteja, jotka eivät aina ole helppoja ymmärtää. Lampea merkitseviä sanoja ovat lamp, lump, lomp ja tiik. Turbatiik merkitsee suolampea ja soo järv suojärveä, mutta harvinaisempi raba laugas tarkoittaa suohetteikköä tai suonsilmää. Allikas on pieni lähde. Kalatiik on kalalammikko ja veskijärv myllyjärvi. Umpijärvi, johon ei laske tai poistu ojia on usein umbjärv. Ihmisen muodostamia järviä tai lammikoita ovat paisjärv (patojärvi), karjäär (louhoslampi tai hiekkakuoppa), tehisjärv (tekojärvi), veehoidla ja bassein ovat veden varastoaltaita. Etuliitteellä voidaan korostaa järven ominaisuuksia. Yleisiä ovat esimerkiksi Korgõ- (korkea), Suur- (suuri), Väike- (pieni), Pikk- (pitkä), Must- (musta, tumma), Valg- tai Valge- (valkoinen, kirkas), Kura- (kurainen, savinen), Allika- (lähde) ja Luhte- (luhta).[2][3]

Jokamiehen oikeudet ja kalastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa järvistä ovat yleisiä, mutta suuri osa järvistä ovat yksityisiä. Järvessä kalastamisen lupamenettely kannattaa selvittää etukäteen ja kalaluvan hankkimiseen voi olla useita eri tapoja.[4]

Järvien tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa Viron järvistä ovat olleet yhteiskunnan intressien tai tieteellisen tutkimuksen kohteina. Esimerkiksi yhteiskunnan vesihuollon kannalta kriittisten vesistöjen tilaa on seurattu vesinäytteitä tutkimalla ja vesistöjen yleistä tilaa seuraamalla. Biologiset tutkimukset järvien ekologiasta muodostaa oman tutkimushaaransa. Vuonna 2006 Viron hallituksella oli esittää määritys yli 600 järven ekologisesta tilasta ja Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) tyypitys oli tehty noin 400 järvelle.[2][5]

Järvityypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron alueella maaperässä on Suomea enemmän kalkkikiveä ja siitä irronnutta moreenia, joten maaperän vaikutukset vesistöön ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Maakamara on kuitenkin melko tasaista, joten soistuminen on myös Virossa ollut yleistä. Näiden seikkojen vuoksi järvien luokittelussa on muodostettu erityisiä paikallisesti yleisiä järvityyppejä, joilla järvet voidaan helposti luonnehtia.

Järvien vedenlaatua seurataan ja järvet luokitellaan ravinnetilanteen mukaisesti oligotrofisiksi, mesotrofisiksi, eutrofisiksi ja hypertrofisiksi. Suomailla veteen liukenee humusta, joka värjää veden punaruskeaksi ja laskee veden happamuudentasoa. Järvet luokitellaan humusmäärän mukaan vähädystrofisiksi tai dystrofiiksi. Virossa on miksotrofinen järvi melko yleinen. Maaperässä olevan kalkin suuri määrä aiheuttaa veden kovuutta. Järvien vesi voi siten olla pehmeää tai kovaa. Hieman harvinaisempia järvityyppejä ovat alkalitrofinen, jolla tarkoitetaan mineraalipitoista lähdepohjaista järveä, asidotrofinen, erittäin hapanta ja mineraalirikasta järveä ja halotrofinen eli suolapitoinen, jollainen järvi esiintyy Itämeren rannikolla lähellä merenrantaa.[2][6]

Toista tapaa luokitella järviä säätelee Vesipolitiikan puitedirektiivi. Sen puitteissa virolaiset järvet luokitellaan: [2][6]

  • erittäin kovavetiset järvet (HCO3-pitoisuus on yli 240 mg/l)
  • hieman kovavetiset ja matalat järvet, jossa vesi säilyy tasalaatuisena (LCB2, HCO3-pitoisuus on välillä 80−240 mg/l)
  • hieman kovavetiset ja syvät järvet, jossa tapahtuu lämpötilakerrostumista (LCB1, HCO3-pitoisuus on välillä 80−240 mg/l)
  • pehmeä- ja tummaväriset järvet (HCO3-pitoisuus on alle 80 mg/l)
  • pehmeä- ja kirkasvetiset järvet (LCB3)
  • rannikkojärvet
  • Peipsijärvi (oma kokonaisuutensa)
  • Võrtsjärvi (oma kokonaisuutensa)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stroevena, Arjen P. & al.: Deglaciation of Fennoscandia. Quaternary Science Reviews, 2016, 147. vsk, s. 91–121. Elsevier. doi:10.1016/j.quascirev.2015.09.016. ISSN 0277-3791. Verkkoversio (PDF) Viitattu 6.2.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.2.2017). (viroksi)
  3. Kokla, Paul & al.: Eesti Soome sõnaraamat. Tallinna, Viro: Valgus, 2007. ISBN 978-9985-68-085-8.
  4. Riigi Teataja: Avalikult kasutatavate veekogude nimekirja kinnitamine (Yleisön käytössä olevien järvien luettelo), viitattu 26.3.2017 (viroksi)
  5. Keskonnaministeerium: Veepoliitika raamdirektiivi rakendamine, 2016 (viroksi)
  6. a b Fütoplanktoni indikaatorlus: Eesti ja Balti/Keskökoregiooni töörühma järvetüübid, viitattu 6.2.2017 (viroksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]