Virolaisten suuri kapina

Virolaisten suuri kapina
Osa Baltian ristiretkiä
Päivämäärä: 1222-1224 Paikka: Viro Lopputulos: Virolaisten tappio
Osapuolet
Virolaiset maakunnat Novgorodin tasavalta	Kalparitaristo  Tanska
Komentajat
Jaroslav Vjatško	Wolkwin Albert Herman Valdemar II Sejr
Tappiot
ei tiedossa	ei tiedossa

Virolaisten suuri kapina oli virolaisten kapina Tanskaa ja saksalaisia Kalparitaristoa vastaan, jotka olivat valloittaneet Viron mannermaan. Kapina käynnistyi vuonna 1222 ja se kukistettiin vuonna 1224.

Tapahtumat

Tanskan kuningas Valdemar II Sejr oli vuonna 1222 saapunut sotajoukon kanssa Saarenmaalle, vallannut sen ja rakentanut sinne linnoituksen. Tanska oli jo aikaisemmin ottanut haltuunsa Varbolan linnoituksen Harjumaalla. Linnoituksen valmistuttua Valdemar lähti Saarenmaalta, jolloin paikalliset hyökkäsivät linnoitukseen ja tuhosivat sen. Saarenmaalaiset jatkoivat sotatoimia mantereella ja nostattivat harju-, lääne-, järva- ja virumaalaisia kapinaan tanskalaisia vastaan.

Kansannousu levisi myös Kalparitariston hallitsemiin Sakalan ja Ugandin maakuntiin. Sakalalaiset tappoivat Viljandin linnassa olleet saksalaiset 29. tammikuuta 1223 ja ottivat hieman myöhemmin haltuunsa Lõhaveren linnan, jota oli aikoinaan komentanut virolaisten kansallissankari Lembitu. Ugandilaiset kapinoivat samoihin aikoihin ja kutsuivat apuun novgorodilaisia, joita sijoittettiin Sakkalaan Viljandin linnaan ja Tarton linnaan Ugandissa. Vuoden 1223 alkupuolella koko Viro oli vapaa vieraan vallan miehittäjistä tanskalaisten hallitsemaa Tallinnaa luukunottamatta.

1. elokuuta 1223 noin 8 000 ristiritaria piiritti Viljandin linnan, joka kukistui piirityksen jälkeen 15. elokuuta. Piiritetyt virolaiset kastettiin ja lähetettiin koteihinsa, mutta venäläiset apujoukot hirtettiin. Pian tämän jälkeen saksalaiset valloittivat myös Lõhaveren linnan ja saivat koko Sakalan alistettua. Sakalan valloituksen jälkeen Novgorodin ruhtinas Jaroslav saapui Viroon 20 000 sotilaan armeijan kanssa, joukot miehittivät Ugandin tärkeimmät keskukset. Heidän alkuperäisenä suunnitelmanaan oli mennä kohti Riikaa, mutta saarenmaalaisten kehotuksesta he lähtivätkin kohti Tallinnaa. Matkalla sinne he ryöstelivät Sakalan maakuntaa kostoksi hirtetyistä.

Tanskalaisten pitivät puoliaan saarenmaalaisten, harjumaalaisten ja novgorodilaisten lukuisia hyökkäyksiä vastaan. Novgorodilaiset luopuivat piirityksestä neljän viikon kuluttua ja palasivat Novgorodiin lokakuussa. Syksyllä 1223 Tarttoon saapui ruhtinas Vjatškona ja hänen 200 sotilastaan. Hän alkoi kerätä veroa Tarton ympäristöstä ja lähetti veronkantoretkikuntia muihinkin Viron maakuntiin ja jopa Sakalaan. Saksalaiset protestoivat ja piirittivät Tarton 15. elokuuta Albert- ja Herman-piispojen johtamana. Saksalaisten onnistui tunkeutua linnaan, jossa he tappoivat 1 000 virolaista ja kaikki venäläiset Vjatškon mukaan lukien.

Seuraukset

Kapinan jälkeen saksalaiset ja tanskalaiset saivat jälleen koko Viron mannermaan haltuunsa. Vuonna 1227 kukistui kapinan aloittanut, Viron viimeinen itsenäinen maakunta Saarenmaa. Virolaiset kapinoivat myöhemminkin, mutta eivät onnistuneet siinä yhtä laajasti kuin suuressa kapinassa. Saksalaista valtaa Virossa uhkasivat valloitusten jälkeen myös sisäiset ristiriidat, kun paavi ja Kalparitaristo kiistelivät maa-alueiden jaosta.

Lähteet

• Seppo Zetterberg, Viron historia, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki, 2007. ISBN 9517465203.
• Seppo Zerterberg: Viro, Historia, kansa, kulttuuri, Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995.