Virgilio Piñera
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Virgilio Piñera (1912 Cárdenas, Kuuba – 1979 Havanna, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, runoilija ja dramaatikko.[1]
Piñera kuului José Lezama Liman johtamaan Origenes-ryhmään, jonka päämääränä oli modernistinen, puhtaasti kirjallinen kulttuuri. Ryhmäläiset etsivät ilmaisukeinoja, jotka ylittäisivät realismin ja impressionistiset tehokeinot. Tarkoituksena oli luoda kirjallisuutta, joka muuttaisi maailmaa lukijoiden tahtoa ja kuvittelukykyä voimistamalla.
Piñeran elämä oli taloudellisesti köyhää. Hän eli useita vuosia Argentiinassa, jossa hän elätti itseään prostituoituna. Siellä hän tutustui Witold Gombrowicziin, jonka teksteillä oli suuri vaikutus hänen kehityksessään.
Palattuaan Kuubaan hän alkoi saada mainetta. Hänen kirjansa levisivät Espanjaan ja ahdinko keveni. 1950-luvun lopussa hän perusti kirjallisuuslehden nimeltä Cicíon. Kun Castro nousi valtaan, Piñeran elämä jälleen vaikeutui, koska hänen käsityksensä kirjallisuuden ja yleensä taiteen asemasta yhteiskunnassa poikkesi ratkaisevasti vallankumouksen tavoitteista. Hän oli myös avoimesti homoseksuaali maassa, jossa oli yhdessä yössä astunut voimaan puritaaninen asenne seksiin.
Piñeran tunnetuin teos on romaani La Carne de Rene (1952), jossa käsitellään lihan kulttia allegoriana kulteille, joille sosiaalivaltiotselvennä ja modernit totalitaariset järjestelmät nojaavat. Kirjalla on ollut suuri vaikutus erityisesti Ranskassa, jossa se herätti laajaa kirjallista keskustelua. Piñeran novellit ovat painostavatunnelmaisia maailman outouden kuvauksia: novellit on koottu yhteen kokoelmaksi Cuentos Fríos. Näytelmät ovat kirkkaita ja usein jopa valoisia vaatimuksia yksittäisen ihmisen ehdottoman singulaarisuudenselvennä hyväksymiseksi.
Piñera piti itseään ensi sijassa runoilijana. Hänen tunnetuin runonsa on "la Isla en Peso" (1943), joka kertoo Kuubasta, saaresta, jonka voi kokea "yhdellä katseella". Piñeran runot ovat rohkeita ja vahvoja, sanavalinta on usein ällistyttävä, mutta runojen sointi ääneen luettuna on lyyrinen ja lempeä. Myöhemmin Piñera julkaisi runon "La Gran Puta" (1960), jossa hän ottaa suorasukaisesti mutta korkeakirjallisesti kantaa vallankumouksen vaatimiin "väliaikaisiin kansalaisoikeuksien kaventamisiin".
Piñeran vaikutus näkyy nykykuubalaisessa runoudessa. Selvimmin hän on vaikuttanut niin kirjallisesti kuin asenteenkin kautta Reinaldo Arenasiin, joka ihaili Piñeraa ja tämän ehdottomuutta suuresti. Suuri osa Piñeran teoksista on julkaistu vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennettu runo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Floran elämä (Vida de Flora), suom. Matti Rossi, antologiassa: Toistasataa runoilijaa: runosuomennoksia 1960-luvun kulttuurilehdistä, toim. Kalevi Seilonen, Helsinki: Tammi 1989 ISBN 951-30-6787-4[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Pinera, Virgilio”, Otavan kirjallisuustieto, s. 583. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Pinera, Virgilio, (Arkistoitu – Internet Archive) Päivittyvä luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 27.7.2021, viitattu 1.8.2021
|