Bugsy Malone
| Bugsy Malone | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Alan Parker |
| Käsikirjoittaja | Alan Parker |
| Tuottaja |
Alan Marshall David Puttnam Robert Stigwood |
| Säveltäjä | Paul Williams |
| Kuvaaja |
Peter Biziou Michael Seresin |
| Leikkaaja | Gerry Hambling |
| Pääosat | Scott Baio, Florrie Dugger, Jodie Foster, John Cassisi, Martin Lev |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | Rank Organization |
| Levittäjä |
Rank Organisation Netflix |
| Ensi-ilta | 1976, Suomessa 1978 |
| Kesto |
93 minuuttia 92 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
italia englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Bugsy Malone (videona Villit gangsterit) on Alan Parkerin käsikirjoittama ja ohjaama komediallinen elokuvamusikaali vuodelta 1976. Se on kokonaan lapsinäyttelijöiden esittämä parodia 1930-luvun gangsteriajoista ja niistä kertovista elokuvista. Musiikkinumeroissa lapsinäyttelijöiden äänet ovat kuitenkin aikuisten laulajien ääniä, mitä ratkaisua elokuvan tekijät katuivat myöhemmin.[1] Pääosissa nähdään Scott Baio esikoisroolissaan sekä 13-vuotias Jodie Foster. Bugsy Malone oli Alan Parkerin ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaus. Musiikin elokuvaan on tehnyt Paul Williams.
Brittiläisen Rank-yhtiön tuottamassa elokuvassa eletään kieltolain aikaa New Yorkissa. Käsikirjoitukseen sisältyy paljon ammuskelua, mutta luotien sijasta aseista lentää harmittomia kermavaahtopanoksia slapstick-elokuvien tyyliin.
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu Bugsy Malonea Parkerin taidolla ohjaamaksi mutta osoitteettomaksi sähellykseksi ja antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2] VideoHound’s Golden Movie Retriever pitää elokuvaa riemastuttavana musikaalina ja antaa sille kaksi ja puoli tähteä neljästä.[3]
Näyttämöversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1983 kantaesitettiin Lontoon West Endissä Parkerin näyttämömusikaaliversio Bugsy Malonesta, joka sekin perustuu Paul Williamsin musiikkiin. Ohjaajana oli The Monkees -televisiosarjasta tunnetuksi tullut Mike Dolenz. Sekin toteutettiin lapsinäyttelijöin (mukana mm. 14-vuotias Catherine Zeta-Jones), mutta musiikkinumeroissa käytettiin lavan ulkopuolelta laulettuja aikuisääniä. Musikaalia esitettiin Lontoossa yli 300 kertaa, ja siitä on tehty lukuisia ammatti- ja amatöörituotantoja ainakin englanninkielisissä maissa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bugsy Malone DVD Special Edition, Paul Williamsin yksityissivusto. Viitattu 18.11.2016.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ Bugsy Malone[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 18.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
- ↑ Bugsy Malone, Music Theatre International -sivusto. Viitattu 18.11.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bugsy Malone Internet Movie Databasessa (englanniksi)