Villieläinten ehkäisyvalmisteet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Villieläinten ehkäisyvalmisteet, joita on käytössä ja kehitteillä, on tarkoitettu sääntelemään sekä luonnonvaraisten eläinten kantojen kasvua että eläintarhaeläinten lisääntymistä.[1] Eläinten ehkäisyvalmisteita pidetään hyväksyttävänä[1][2] ja tehokkaana [1][2] vaihtoehtona eläinten tappamiseen tai vahingoittamiseen perustuville eläinkantojen sääntelymenetelmille.[3] [4]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehkäisyvalmisteilla voidaan säädellä joko eläinten itsensä tai niiden elinympäristön kannalta haitallisen suuria eläinkantoja aiheuttamatta kärsimystä eläimille.[4]

Yritykset villieläinten kantojen sääntelemiseksi ehkäisyvalmisteilla aloitettiin jo 1950-luvulla[3], mutta vasta kun vuodesta 1988 tutkitut immunologiset menetelmät[5] osoittautuivat käyttökelpoisiksi, valmisteet saattoivat yleistyä.[6][7]

Nisäkkäät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia ehkäisyvalmisteita on sovellettu mm. villeihin hevosiin, [7] peuroihin, vankeudessa eläviin eksoottisiin lajeihin, vesipuhveliin, wapitiin ja Afrikan norsuihin[8]

Valkohäntäpeuran lisääntymistä voidaan ehkäistä esikaupunkialueilla , joilla ne joskus ovat haitaksi. Yhdysvaltojen joissakin osissa naaraspeuroihin ammutaan ehkäisyvalmistetta sisältäviä nuolia, mikä tekee niistä väliaikaisesti hedelmättömiä.[9] Yhdysvalloissa eläinsuojelujärjestö Human Society (HSUS) harjoittaa ja rahoittaa peurojen ehkäisyä koskevaa  tutkimusta[10][11] Valkohäntäpeuroihin kohdistettua ehkäisyä on pidetty kalliina, sillä sen hinta voi nousta 300[11] ( n. 265 euroa)-1000 dollariin (n. 885 euroa)[12] [13] yhtä eläintä kohti. Käytetty rokote on sian munasarjan ketosta (zona pellucida (PZP)) eristetty uute tai sen johdannaiset.[14]Tällainen immunologinen ehkäisy estää spermaa pääsemästä munasoluun. Toinen peurojen ehkäisyn muoto, GonaCon tuottaa eläimissä sukupuolihormonien vasta-aineita, jolloin ne menettävät kiinnostuksensa paritteluun.[9]

Samankaltaisia ruiskeena annettavia ehkäisyvalmisteita on tutkittu hirvillä.[15]

Monien eri eläinten, kuten peurojen , villisikojen , kojoottien , puumien , koirien ja kissojen lisääntymisen sääntelemiseksi on kehitetty myös suun kautta otettavia ehkäisyvalmisteita [16][17] Hiirillä , rotilla ja koirilla hyviä tuloksia on saatu tuotteella, joka alkuperäiseltä nimeltään oli Mouseopause, mutta joka hyväksyttiin kaupalliseen käyttöön nimellä ContraPest.[18][19]

Myös harmaaoraville kehitetään suun kautta otettavaa ehkäisyvalmistetta.[20]

Linnut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyhkyset ovat olleet kokeellisten ehkäisyvalmisteiden kohde vuosikymmeniä.[21] [22]Kanadan hanhien kontrolloimiseksi käytetään suun kautta otettavaa ehkäisyä.[23]

Hyvinvointivaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehkäisyyn on havaittu liittyvän myös eliniän pidentyminen, joka on ollut merkittävä esim. luonnonvaraisina elävillä hevosilla. Syynä siihen katsotaan olevan resurssien parempi riittäminen, kun eläinyhteisö ei ylitä elinympäristönsä kantokykyä.[24] Se ei myöskään kiihdytä lisäntymisnopeutta päinvastoin kuin eläinten eliminointia edellyttävät sääntelymenetelmät [25]

Ehkäisyvalmisteita voidaan käyttää myös lajin elvyttämiseen. Vakavasti uhanalaisen Tasmanian pussiahman naaraille on kehitteillä hormonaalista ehkäisyvalmistetta desloreliinia hitaasti vapauttava ehkäisykapseli.[26], joka tunnetaan kauppanimellä Suprelorin[27] ja jota käytetään myös mm. kissojen syntyvyyden säännöstelyyn.[28] [29] Vaikka ehkäisyvälineiden kehittäminen uhanalaiselle eläimelle saattaa vaikuttaa takaperoiselta, niiden on tarkoitus edistää vapaata luonnonnonvaraista parittelukäyttäytymistä ja varmistaa geneettinen monimuotoisuus. Ehkäisyvalmisteella estetään jo lisääntyneiden naaraiden geenien yliedustus seuraavassa sukupolvessa[30], jotta se ei tuottaisi jälkeläisissä  pitkäaikaisia ​​geneettisiä seurauksia kuten vastustuskyvyn puutetta[31] kasvaimia aiheuttavalle DFTD-sairaudelle[32], joka on vaarantanut pussiahman olemassaolon.[31] Ehkäisytutkimukset urospuolisilla pussiahmoilla osoittivat, että niiden testosteroni lisääntyi sen sijaan, että olisi vähentynyt kuten muiden urospuolisten nisäkkäiden testosteroni.[27]

Haasteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävänä haasteena pidetään sitä, että ehkäisyvalmisteiden vaikutuksia muihin lajeihin ja ekosysteemeihin kokonaisuutena ei ole riittävästi tutkittu.[24][33]

Ihanteellisen ehkäisyvalmisteen kehitystyöhön katsotaan tarvittavan lisää tutkimusta ja rahoitusta[24], jotta käyttö voisi yleistyä ja kustannukset alenisivat.[24] Turvallisia ja tehokkaita valmisteita on käytettävissä, mutta niiden kustannuksien ja hyötyjen arvoiminen edellyttää uusia kenttätutkimuksia [2][13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bertschinger, HJ, Caldwell, P: Fertiity suppression of some wildlife species in southern Africa—a review. Reproduction in Domestic Animals, 2016; 51 (Suppl. 1): 18–24, s. 18. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c Massei, Giovanna et.al.,ed. Rory Putman and Marco Apollonio: Novel Management Methods: Immunocontraception and Other Fertility Control Tools. Behaviour and Management of European Ungulates. Behaviour and Management of European Ungulates, 2014, s. 227. Dunbeath, Scotland: Whittles Publishing. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b Kirkpatrick, JF; RO Lyda; KM Frank: Contraceptive vaccines for wildlife: a review. American Journal of Reproductive Immunology 66 (1): 40–50., 2011, s. 40. John Wiley & Sons. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b Brennan, Ozy: Wildlife Contraception (Chapter 2) 2019. Wild-Animal Suffering Research. Viitattu 1.4.2019.
  5. Questions and answers about immunocontraception 2019. The Humane Society of the United States. Viitattu 1.4.2019.
  6. Kirkpatrick 2011 s. 41
  7. a b Reducing Population Growth Rates: Fertility Control in Wild Horse Mares (U.S. Geological Survey 25 Sep 2006 - 9 Jun 2018) Fort Collins Science Center. U.S. Department of the Interior. Viitattu 1.4.2019.
  8. Kirkpatrick, Jay F.: Measuring the effects of wildlife contraception: the argument for comparing apples with oranges.. Reproduction, Fertility and Development 2007, 19, 548–552, 2007, s. 548. Artikkelin verkkoversio.
  9. a b McGrath, M.: Deer 'pill' curbs aggressive mating. BBCNews September 1, 2011. Viitattu 1.4.2019.
  10. Rutberg, Allen T. et.al.: Effects of immunocontraception on a suburban population of white-tailed deer Odocoileus virginianus. Biological Conservation 116 (2004) 243–250, 2004, s. 247-248. Artikkelin verkkoversio.
  11. a b Barr, C. W.: A Deer Contraceptive Is Turning Off the Heat. Washington Post August 19, 2004. washingtonpost.com. Viitattu 1.4.2019.
  12. Brennan: Chapter 4.6.1 was-research.org. Viitattu 1.4.2019.
  13. a b Massei 2014, s 226
  14. Broache, A.: Oh Deer! Smithsonian October 2005.. Viitattu 1.4.2019.
  15. Boyle, R.: Birth Control for Animals. Popular Science March 3, 2009.. Viitattu 1.4.2019.
  16. Oral Contraceptives Could Work For Dogs, Cats, Pigs, Maybe Even Deer And Coyotes Science News February 25, 2008. Viitattu 1.4.2019.
  17. Brennan: Chapter 9 was-research.org.
  18. "ContraPest Rodent Control Product Wins EPA Approval" pctonline.com. August 12, 2016. Viitattu 1.4.2019.
  19. Brennan: Chapter 8.2 was-research.org.
  20. Massei, Giovanna; Lane, Julie: Delivering and developing oral contraceptives for grey squirrels. Royal Forestry Society meeting, National Memorial Arboretum.. 30 October 2018. National Wildlife Management Centre APHA. Viitattu 1.4.2019.
  21. Mooallem, J.: Pigeon Wars New York Times 15.10.2006. Viitattu 1.4.2019.
  22. Brennan: Capter 8.4 was-research.org.
  23. Boyle, R.: Birth Control for Animals Popular Science March 3, 2009. Viitattu 1.4.2019.
  24. a b c d Brennan: Chapter 10 was-research.org.
  25. Bertschinger , s. 23
  26. Cope, Holly R.: Contraception as a Wildlife Conservation Tool., s. 81. School of Life and Environmental Sciences, Faculty of ScienceThe University of Sydney Australia, January 2019. Teoksen verkkoversio.
  27. a b Cope, s. 56
  28. Heikkilä, Katri: Kissojen lisääntymisen erityispiirteet – kirjallisuuskatsaus. Tutkielma (Eläinlääketieteen lisensiaatti), s. 9, 31. Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto, 2013. Teoksen verkkoversio.
  29. Dahlbom, Merja: Lisääntymisen hallinta pieneläinpraktiikassa. Sic!, 2017, nro 1, s. 44-45. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Artikkelin verkkoversio.
  30. Cope, s. 23
  31. a b Scientists make progress in understanding Tasmanian devil disease. International Herald Tribune. October 9, 2007. Viitattu 1.4.2019.
  32. Cope s. 87, 109
  33. Bertschinger, s. 23
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.