Ville Repo
Ville Olavi Repo (5. elokuuta 1929 Sortavala – 20. huhtikuuta 2000 Espoo) oli suomalainen kustannusjohtaja, kirjailija ja kääntäjä. Yleisradion entinen pääjohtaja Eino S. Repo oli hänen vanhempi veljensä. Ville Repo oli naimisissa vuodesta 1954 kasvatustieteen maisteri Emmi Inkeri Wariksen kanssa,[1] jonka isä oli professori Heikki Waris.[2]
Revon vanhemmat olivat metsäkasööri, konttorinjohtaja, lehden toimittaja, maallikkosaarnaaja Vihtori Repo (Wiktor Repolainen, 1878–1929) ja Hilja Iina Krank (1886–1973). Hän pääsi ylioppilaaksi 1947 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1953. Repo teki opintomatkat Yhdysvaltoihin 1948–1949 ja 1954–1955.[1]
Ville Repo toimi Gummeruksen kirjallisena johtajana 1957–1963 ja Weilin+Göösin kirjallisena johtajana sekä kirjankustannustoiminnan johtajana 1963–1987.[1]
Ville Repo tunnetaan osallistumisestaan 1960-luvun alun kirjasotiin sekä tulevan menestyskirjailijan Kalle Päätalon löytäjänä. Päätalon ensimmäinen romaanikäsikirjoitus oli ehtinyt kiertää kaikki suuret suomalaiset kustantajat ennen kuin se saapui 1957 Gummerukselle. Repo huomasi Päätalon kertojanlahjat käsikirjoituksen puutteista huolimatta. Repo ja Päätalo muokkasivat tämän jälkeen käsikirjoitusta ja se ilmestyi kirjana syksyllä 1958 nimellä Ihmisiä telineillä. Kirja oli välitön menestys, ja siitä alkoi Päätalon yli 40 vuotta kestänyt yhteistyö Gummeruksen kanssa.
Toukokuussa 1962 Gummeruksen kustantama ja Pentti Saarikosken kääntämä Henry Millerin romaani Kravun kääntöpiiri määrättiin takavarikoitavaksi sen saatua epäsiveellisten julkaisujen valvontalautakunnan kielteisen lausunnon. Gummeruksen toimitusjohtaja Mauno Salojärvi tuomittiin 3. heinäkuuta 1962 Jyväskylän raastuvanoikeudessa epäsiveellisten julkaisujen levittämisestä annetun lain 1 pykälän 1 momentin nojalla sakkoihin ja Kravun kääntöpiirin jäljellä ollut painos takavarikoitiin hävitettäväksi. Oikeudessa läsnä ollut Pentti Saarikoski puhkesi tämän tuomion kuultuaan kättentaputuksiin ja sai sakot oikeuden häpäisystä. Teos julkaistiin vuonna 1970 uudelleen ilman ongelmia yhteiskunnallisten asenteiden muututtua. Vuonna 1997 kirjasta ilmestyi 7. painos, jossa on mukana liitteenä Pentti Saarikosken ja Ville Revon välistä kirjeenvaihtoa kirjasodan ajalta.
Ville Repo oli tunnettu amerikkalaisen runouden asiantuntijana. Hän toimi myös kääntäjänä ja suomensi muun muassa yhteistyössä Kersti Juvan kanssa A. A. Milnen Nalle Puh -kirjoja.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten kertomaa: Mukana olleiden kuvauksia talvi- ja jatkosodasta (toimittaja Ville Repo). Weilin + Goös 1967. (Koottu Kansa taisteli - miehet kertovat -lehden vuosikerroista 1957-1966.)
- Päämies. Henkilökuva Urho Kekkosesta hänen presidenttiajaltaan. Weilin+Göös 1985 (yhdessä Eino S. Revon kanssa).
- Kättentaputukset raastuvanoikeudessa: Muistikuvia. Weilin+Göös 1987.
- Punainen kirstu, muistelmateos. WSOY 1990.
- Tähtien väri: valikoima amerikkalaista runoutta. (toimittanut Ville Repo) WSOY 1992.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalle Päätalon ja Ville Revon yhteistyötä on kuvattu Kalle Päätalon Iijoki-sarjan romaanissa Hyvästi, Iijoki (1995).
- Kotimainen kirjasensuuri (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kuka kukin on 1978 (Projekt Runeberg).
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 790. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
|
