Ville Mauranen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vilhelm (Ville) Mauranen (3. marraskuuta 1888 Repola10. huhtikuuta 1948 Iisalmen maalaiskunta) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Hän osallistui vielä vanhoilla päivillään talvisotaan joukkueenjohtajana rintamajoukoissa.[1][2]

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maurasen vanhemmat olivat Iivana Mauranen ja Outi Höttönen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Lyyli Elisabeth Knuuttilan kanssa. Mauranen kävi kaksi luokkaa Nurmeksen yhteiskoulua ja kauppakoulun.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Mauranen työskenteli konttoristina Nurmeksessa, Kuopiossa ja Mikkelissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan elokuussa vuonna 1917.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauranen palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 28. heinäkuuta 1918 ja astui sen jälkeen armeijan palvelukseen 18. syyskuuta 1918. Hänet sijoitettiin armeijaan joukkueenjohtajaksi Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5:n 7. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1918 Sortavalan rajavartioryhmän 3. pataljoonaan. Armeijasta Mauranen erosi 12. helmikuuta 1919 ja ryhtyi sen jälkeen järjestämään Repolan suojeluskuntaa. Mauranen toimi 7. toukokuuta 1919 - 19. lokakuuta 1920 välisen ajan W. Karjalan toimituskunnan määräyksestä Repolan-Porajärven ja lintujärven suojeluskuntain piiripäällikkönä. Hän osallistui myös Porajärven ja Lintujärven valtauksiin, missä hän haavoittui elokuussa vuonna 1919. Myöhemmin hän työskenteli Oy Agroksen koneosaston johtajana vuosina 1920 – 1923 ja Alfa-Laval oy:n piiritarkastajana vuosina 1925 – 1937 sekä oli Valtion patruunatehtaan palveluksessa vuosina 1931 - 1932 ja Helsingin sotilaspiirin ylimääräisenä kanslistina vuosina 1932 – 1935, jonka jälkeen hän työskenteli vuosina 1936 – 1937 Jaakkiman varuskuntapesulan johtajana. Myöhemmin hän työskenteli maanviljelijänä Iisalmen maalaiskunnassa.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauranen osallistui talvisotaan joukkueenjohtaja Jalkaväkirykmentti 67:n II pataljoonan 5. komppaniassa ja osallistui taisteluihin Tammisuolla ja Kärstilässä. Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväkirykmentti 67:n Kevyen Kolonnan johtajana. Jatkosotaan Mauranen ei osallistunut vaan hän siirtyi Iisalmen maalaiskuntaan jatkamaan maanviljelystä. Hänet haudattiin Iisalmen maalaiskuntaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975