Ville Mauranen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vilhelm (Ville) Mauranen (3. marraskuuta 1888 Repola10. huhtikuuta 1948 Iisalmen maalaiskunta) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Hän osallistui vielä vanhoilla päivillään talvisotaan joukkueenjohtajana rintamajoukoissa.[1][2]

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maurasen vanhemmat olivat Iivana Mauranen ja Outi Höttönen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Lyyli Elisabeth Knuuttilan kanssa. Mauranen kävi kaksi luokkaa Nurmeksen yhteiskoulua ja kauppakoulun.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Mauranen työskenteli konttoristina Nurmeksessa, Kuopiossa ja Mikkelissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan elokuussa vuonna 1917.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauranen palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 28. heinäkuuta 1918 ja astui sen jälkeen armeijan palvelukseen 18. syyskuuta 1918. Hänet sijoitettiin armeijaan joukkueenjohtajaksi Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5:n 7. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1918 Sortavalan rajavartioryhmän 3. pataljoonaan. Armeijasta Mauranen erosi 12. helmikuuta 1919 ja ryhtyi sen jälkeen järjestämään Repolan suojeluskuntaa. Mauranen toimi 7. toukokuuta 1919 - 19. lokakuuta 1920 välisen ajan W. Karjalan toimituskunnan määräyksestä Repolan-Porajärven ja lintujärven suojeluskuntain piiripäällikkönä. Hän osallistui myös Porajärven ja Lintujärven valtauksiin, missä hän haavoittui elokuussa vuonna 1919. Myöhemmin hän työskenteli Oy Agroksen koneosaston johtajana vuosina 1920 – 1923 ja Alfa-Laval oy:n piiritarkastajana vuosina 1925 – 1937 sekä oli Valtion patruunatehtaan palveluksessa vuosina 1931 - 1932 ja Helsingin sotilaspiirin ylimääräisenä kanslistina vuosina 1932 – 1935, jonka jälkeen hän työskenteli vuosina 1936 – 1937 Jaakkiman varuskuntapesulan johtajana. Myöhemmin hän työskenteli maanviljelijänä Iisalmen maalaiskunnassa.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauranen osallistui talvisotaan joukkueenjohtaja Jalkaväkirykmentti 67:n II pataljoonan 5. komppaniassa ja osallistui taisteluihin Tammisuolla ja Kärstilässä. Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväkirykmentti 67:n Kevyen Kolonnan johtajana. Jatkosotaan Mauranen ei osallistunut vaan hän siirtyi Iisalmen maalaiskuntaan jatkamaan maanviljelystä. Hänet haudattiin Iisalmen maalaiskuntaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975