Viljo Kosonen
Viljo Kosonen (7. elokuuta 1911 Viipuri – 2. joulukuuta 1965 Helsinki[1]) oli suomalainen toimittaja ja toiminnanjohtaja.
Kosonen syntyi muurarin perheeseen. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin yhteiskoulusta vuonna 1930, opiskeli Työväen Akatemiassa vuosina 1932–1933 ja työskenteli sen jälkeen toimittajana Kansan Voimassa ja Eteenpäin-lehdessä sekä päätoimittajana Pohjanmaan Kansassa, Kansan Työssä ja Kansan Voimassa.[2]
Kosonen valittiin Työväen Sivistysliiton järjestösihteeriksi vuonna 1944. Hänestä tuli Työväenopistojen Liiton sihteeri ja toiminnanjohtaja vuonna 1946.[2] Kosonen toimitti Työväenopistojen Liiton opistolehteä ja oli vuodesta 1961 lähtien sen päätoimittaja[3]. Hän työskenteli myös Työväen Akatemian opettajana. Työnsä ohessa Kosonen suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1957 ja sai samana vuonna maisterin arvon.[2]
Kosonen liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen vuonna 1934. Hän kuului puolueen kasvatustoimikuntaan, Helsingin kunnallistoimikuntaan ja Helsingin Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen johtokuntaan. Kosonen oli myös Suomen YK-liiton hallituksen ja Unescon neuvottelukunnan jäsen.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Zachris Castrén: kansansivistäjä ajatustensa valossa. T. I. Wuorenrinne ja Viljo Kosonen. Helsinki: Otava, 1950.
- Liikunnan henkisistä ja kehollisista virikkeistä. Helsinki: Työväen Urheiluliitto, 1953.
- Intian ihmeitä oppimassa: matkani Intiassa, Burmassa ja Thaimaassa. Helsinki: Otava, 1961.