Viljo Ylöstalo
Viljo Viktor Ylöstalo (14. joulukuuta 1887 Orimattila – 25. huhtikuuta 1959 Helsinki)[1] oli suomalainen professori, sähkötekniikan tutkija ja diplomi-insinööri.
Työura ja henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylöstalo tuli ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta 1907 ja valmistui diplomi-insinööriksi 1913. Ylöstalo piskeli myös Darmstadtissa, Pariisissa ja Nancyssä 1922–1923. Hän toimi ennen yliopistouraansa Strömbergin palveluksessa ja valtion koskivoimakomiteassa ja opetti Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa.[2][3] Ylöstalo oli Teknillisen korkeakoulun teoreettisen sähkötekniikan ja radiotekniikan professori 1924–1952. Hänen suunnitelmiensa mukaan rakennettiin vuonna 1928 Lahden ensimmäinen suuryleisradioasema.[4] Ylöstalo oli Kansainvälisen yleisradioliiton (UIR) puheenjohtaja vuosina 1937–1939.[1] Yleisradion johtokunnan jäsen hän oli 1926–1929 ja 1934–1941.[5]
Viljo Ylöstalon vanhemmat olivat maanviljelijä Viktor Ylöstalo ja Maria Lindberg ja puoliso vuodesta 1915 Ester Ingrid Tidström. Heidän poikansa oli siviilioikeuden professori Matti Ylöstalo.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sähkötekniikan oppikirja, 1932
- Tiedonvälityksen historiaa, 1932, julkaisussa Tampereen puhelinlaitos v. 1882–1931, J. K. Laurila, ss. 325–340
- Radiotekniikan oppikirja, 1936
- Teoreettisen sähkötekniikan perusteet, 1944
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Jari Hanski: Ylöstalo, Viljo (1887 - 1959) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.2.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 1007 (Viitattu 9.7.2019)
- ↑ Fraser, Ole (toim.): Suomen Sähköinsinööriliitto r.y. Matrikkeli. Finlands Elektroingenjörsförbund r.f. Matrikel 1926–1951, s. 297–298. Helsinki: Suomen Sähköinsinööriliitto, 1951.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, palsta 459
- ↑ Kuka kukin oli: Y (Viitattu 9.7.2019)
| ||||||||||||||
