Viljo Eloranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viljo Eloranta

Viljo Olavi Eloranta (31. lokakuuta 1915 Helsinki[1]16. elokuuta 1982 Espoo[2][3]) oli juristi ja poliisineuvos, joka toimi Poliisiopiston johtajana.

Viljo Elorannan vanhemmat olivat liikemies Gustav Robert Eloranta, entinen Envall, ja Amalia Mäkinen ja puoliso vuodesta 1940 opettaja Vappu-Liisa Pulkkinen. Eloranta tuli ylioppilaaksi 1934 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon ja oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon 1954, varatuomarin arvon hän sai 1956. Eloranta oli Helsingin yliopiston rikosoikeuden assistentti 1955–1959, Eläinlääketieteellisen korkeakoulun sihteeri 1960–1961, valtion poliisikoulun vanhempi opettaja ja varajohtaja 1960–1962 ja Poliisiopiston johtaja ja poliisineuvos vuodesta 1962. Hän työskenteli 1950-luvulla myös korkeimman hallinto-oikeuden esittelijänä ja vuosikymmenen vaihteessa Helsingin raastuvanoikeuden apujäsenenä ja vt. rikosasiain notaarina. Elorannalla oli sekä kansallisia että kansainvälisiä luottamustehtäviä ja hän oli Nordisk Kriminalistisk Årsbokin suomalainen toimittaja 1957–1962. Sotilasarvoltaan Eloranta oli reservin kapteeni (1967).[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pentti Huovinen, L. Arvi P. Poijärvi, Keijo Virtanen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1970, s. 126. Helsinki: Otava, 1970.
  2. a b Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1918–2000, s. 204 (Viitattu 26.6.2019)
  3. Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 31.8.1982, s. 4 (Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille))