Viktor Preiman
Viktor Preiman (27. huhtikuuta 1924 Narva, Viro – 28. marraskuuta 2021 Tallinna, Viro) oli virolainen huippu-urheilija, urheiluvalmentaja, Suomen-poika ja metsäveli. Vuosina 1954–1956 hän voitti useita urheilumitaleita Viron-mestaruuskisoissa. Vuonna 1955 hän saavutti Spartakin joukkueessa Viron-mestaruuskilpailuissa 30 kilometrin ampumahiihtojoukkueessa pronssia. Myös melonnassa Preiman sai useita mitaleita Viron-mestaruuskisoissa.[1] Vuonna 2015 hänelle myönnettiin 5. luokan Kotkaristi.[2]
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Preiman syntyi nelihenkisen perheen kolmantena lapsena, ja hän vietti lapsuutensa Narvassa. Hän oli urheilullinen jo lapsena, ja Preimanille tärkeimpänä lajina oli uinti.[1]
Suomen-poika ja metsäveli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen urheilu-uraansa Preiman liittyi jatkosodan aikana Suomen armeijaan vapaaehtoisena osana muita suomensukuisia vapaaehtoisia. Heistä virolaisia vapaaehtoisia kutsuttiin Suomen-pojiksi. He suhtautuivat vaatimattomasti vapaaehtoisuuteensa ja sanoivat, että he vain hyvittivät suomalaisille tuen, jota Viro sai vapaussodassa vuonna 1918 suomalaisilta. Niinpä myös Preiman lähti tovereineen kalastajaveneellä Suomeen, vaikka matka olikin katketa pian lähdön jälkeen moottorivikaan.[1]
Suomen armeijaan Viktor liittyi 19-vuotiaana 16. joulukuuta 1943. Koulutus alkoi Taavetin koulutuskeskuksessa ja jatkui 8. helmikuuta 1944 perustetussa virolaisten omassa Jalkaväkirykmentti 200:ssa. Viktor Preiman osallistui rykmentin mukana raskaisiin torjuntataisteluihin Viipurinlahdella ja Vuoksella.[1]
Takaisin Viroon Viktor palasi 19. elokuuta 1944 Jüri Uluotsin kutsusta. Hän osallistui Kehran koulutusleirille. Virolaiset eivät kuitenkaan onnistuneet säilyttämään itsenäisyyttään Neuvostoliiton ylivoimaa vastaan. Niinpä monet sotilaista Virossa ja muuallakin Baltiassa siirtyivät sisseiksi metsiin niin kutsutuiksi metsäveljiksi. Niin teki myös Preiman. Hän oli metsäveljenä seitsemän vuotta. Metsästä Preiman vetäytyi vuonna 1951 ja alkoi elää valeidentiteetin turvin ja välttyi siten Siperialta ja vankilalta. Hän käytti nimeä Vello Lumiste.[1]
Heti kun Viro sai itsenäisyytensä takaisin Viktor Preiman liittyi Suomen-poikien liittoon ja osallistui ahkerasti sen toimintaan urheilutapahtumia unohtamatta. Hän työskenteli uutterasti muistokivien pystyttämiseksi kuolleille sotaveteraaneille sekä kunnostautui Metsäkalmistossa tovereiden hautojen hoitamisessa.[1]
1990-luvun lopulla Riutulan kylähdistys Inarissa alkoi avustamaan Suomen-poikia. Viktor Preiman oli kyläyhdistykselle kolmas avustettava Suomen-poika. Suomen-poikien arvostus on Virossa korkealla. Esimerkiksi Viron puolustusvoimien komentaja Martin Herem tunsi Preimanin henkilökohtaisesti.[1]
Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäveljeyden jälkeen Preimanista tuli huippu-urheilija ja urheiluvalmentaja. Hän opiskeli Lesgaftissa Leningradissa. Vuosina 1954–1956 hän voitti useita mitaleita Viron-mestaruuskisoissa. Vuonna 1955 hän saavutti Viron-mestaruuskilpailuissa pronssia 30 kilometrin ampumahiihtoviestissä Spartakin joukkueessa. Myös melonnassa Viktor Preiman sai useita mitaleita Viron-mestaruuskisoissa. Muita Preimanin lajeja olivat pikaluistelu, pyöräily, soutu ja jo lapsuudessa aloitettu uinti. Vielä veteraanina Viktor Preiman saavutti useita mitaleita muun muassa hiihdossa.[1]
Vuosina 1954–1959 Viktor Preiman työskenteli hiihtovalmentajana Spartakin urheiluseurassa ja vuosina 1959–1968 soutuvalmentajana Dynamon ja Kalevin suurseuroissa. Viktor Preiman toimi vuoteen 1990 asti hiihto- ja melontatuomarina.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Suomen-poika Viktor Preimanin muistolle www.inarilainen.fi. Arkistoitu 15.12.2022. Viitattu 15.12.2022.
- ↑ Suri Eesti aerutamise grand old man Aerutamine. 2.12.2021. Viitattu 15.12.2022. (viroksi)