Viitasammakonputki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viitasammakonputki
Viitasammakonputki kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Viitasammakonputki kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Kladi: Asteridit
Lahko: Apiales
Heimo: Araliakasvit Araliaceae
Alaheimo: Hydrocotyloideae
Suku: Sammakonputket Hydrocotyle
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi
Hydrocotyle vulgaris
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viitasammakonputki Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Viitasammakonputki Commonsissa

Viitasammakonputki (Hydrocotyle vulgaris) on matala, suikertavavartinen ruohokasvi araliakasvien heimossa. Aiemmin se on sijoitettu sarjakukkaiskasveihin (Apiaceae).

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasammakonputken lehtiä.
Viitasammakonputken kukinto.

Viitasammakonputki on monivuotinen ja kasvaa 5–20 senttimetriä korkeaksi. Sen 10–50 cm pitkä varsi on suikertava ja sen nivelkohdista kasvaa juuria. Kilpimäiset lehdet ovat 1,5–4 cm leveät. Kukinto on lehtihangasta kasvavassa vanassa. Kukat ovat pienet, sijoittuvat kiehkoroihin ja väriltään ne ovat valkoisen punertavat. Jokaisella kukalla on oma tukilehti. Hedelmä on 2 millimetriä leveä, litteä, nystyinen, herttatyvinen sekä matala- ja ohutharjainen.[1]

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasammakonputkea tavataan Euroopassa yleisesti Pyreneiden niemimaalta Britteinsaarille, Puolaan, Unkariin ja Pohjois-Italiaan. Pohjoisimmillaan kasvi esiintyy Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa, Virossa ja Islannissa. Satunnaisesti lajia tavataan Pohjois-Afrikan rannikkolla ja Kaukasuksella. Uudessa-Seelannissa se on tulokas.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasammakonputken kasvapaikkoja ovat erilaiset märät paikat kuten järven- ja joenrannat, ojat, purot, lätäköt, märät nummet ja dyynikosteikot.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Suom. Vuokko, Seppo & Väre, Henry. Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, 424.
  2. Anderberg, A.: Spikblad, Hydrocotyle vulgaris L. Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]