Viirusarvikirvari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viirusarvikirvari
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Hävinnyt

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Kärpäset Brachycera
Osalahko: Muscomorpha
Yläheimo: Syrphoidea
Heimo: Kukkakärpäset Syrphidae
Alaheimo: Syrphinae
Tribus: Chrysotoxini
Suku: Chrysotoxum
Laji: octomaculatum
Kaksiosainen nimi

Chrysotoxum octomaculatum
Curtis, 1937

Katso myös

  Viirusarvikirvari Commonsissa

Viirusarvikirvari (Chrysotoxum octomaculatum) on kukkakärpäsiin kuuluva kärpäslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[1].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viirusarvikirvari muistuttaa paljolti kaarisarvikirvaria (Chrysotoxum festivum), mutta viirusarvikirvarin tuntosarvien tyvestä laskien kolmas jaoke on aina lyhyempi kuin ensimmäinen ja toinen jaoke yhteensä. Ruumiin yleisväritys on musta, mutta takaruumiin jaokkeissa on keskeltä katkeavat keltaiset poikkijuovat ja toisen jaokkeen poikkijuova kaartuu taaksepäin. Ainakin neljännessä, mutta usein myös kolmannessa jaokkeessa jaokkeen etureunan mustan alueen katkaisee jaokkeen reunan tuntumassa oranssi pitkittäisjuova. Ruumiin pituus 10–13 mm.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys ulottuu Länsi- ja Etelä-Euroopasta Keski-Aasiaan. Suomessa viirusarvikirvari on tavattu vain kolme kertaa. Kerran Etelä-Karjalan Uukuniemestä ja kahdesti Varsinais-Suomen Koski Tl:n Eriksbergistä.[2]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viirusarvikirvari suosii lämpimiä ympäristöjä ja viihtyy aukkoisissa lehtimetsissä, sopivan avoimilla mutta pensaikkoisilla niityillä sekä rantojen hiekkapohjaisissa männiköissä. Koiraat lentelevät muutamien metrien korkeudella maanpinnasta, naaraat matalammalla kasvillisuuden yläpuolella ja kärpäset käyvät aterioimassa kukilla. Ruotsissa laji on lennossa touko-kesäkuussa sekä syyskuussa. Toukkaa tai sen elintapoja ei tunneta, mutta se saattaa olla jollakin tapaa sidoksissa muurahaisiin.[3][2]

Suomessa laji on luokiteltu hävinneeksi,[1] Ruotsissa se on erittäin uhanalainen[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jere Kahanpää 2010. Kärpäset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) s. 497
  2. a b c Antti Haarto & Sakari Kerppola: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-952-11-2568-3. s. 125–126 ja 130
  3. a b SLU: Artfaktablad (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]