Viipurinrinkeli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viipurinrinkeli
Viipurinrinkelin myyjä Joensuun markkinoilla.
Viipurin maalaiskunnan epävirallinen perinnevaakuna.

Viipurinrinkeli on perinteinen viipurilainen leivonnainen, josta on tullut eteläkarjalainen perinneleivonnainen. Tunnusomaisen maun leivonnaiselle antaa kardemumman ja muskottikukan samanaikainen käyttö. Muina aineksina ovat maito, kananmuna, voi tai margariini, sokeri, hiiva, vehnäjauhot[1] sekä osassa resepteistä myös suola. [2][3] Jotkin aromikkaat reseptit sisältävät muitakin mausteita (meiramia, minttua, neilikkaa, kuminaa, sahramia).[4] Perinteisesti viipurinrinkeli paistetiin uunissa olkien päällä.[4][3][1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinkeli saapui Viipuriin 1300-luvulla harmaan fransiskaanimunkkikunnan myötä. Rinkeleitä tehtiin luostarissa, jonka toiminta lakkasi uskonpuhdistuksen seurauksena. 1500-luvulla resepti levisi luostarin ulkopuolelle. Rinkelistä muodostui yläluokan herkku.Pietari Brahe tilasi Viipurista rinkeleitä Turun Akatemian vihkiäisiin 1649 - suosio levisi Pietarin hienostoväen joukkoon 1700-luvulla. Venäjän keisari Aleksanteri III:lle toimitettiin viikoittain kuriiripostina kuusi rinkeliä.[4]

1800-luvulla tunnetuimpia valmistajia olivat Vaittisen ja Löppösen suvut.[4] He kiistelivät, kumman rinkeliresepti oli alkuperäisempi. Tätä aikaa kutsutaan rinkelisodaksi. Vaittisen rinkeli nautti luottamusta Viipurissa, mutta Löppösen menestyi kansainvälisesti. Rinkelintekotaito levisi ja tuli 1900-luvun alkupuolella tunnetuksi Lappeella,[4] nykyisessä Lappeenrannassa, jossa rinkeli myös yksinkertaistui. Ennen toista maailmansotaa Lappeella oli yli 60 taloa, joissa taidettiin rinkelinteko.

Rinkelin valmistustavan Lappeelle toi Hanhijärven kylästä syntyisin ollut Anni Pajari, joka palasi veljensä Sakari Rantasen talouteen Hanhijärvelle, jossa useat talot alkoivat valmistaa ja markkinoimaan viipurinrinkeleitä maatalouden lisäansiona. Tapa elää vielä nykyään myös Hanhijärvellä, vaikka valmistus ja markkinointi onkin jo levinnyt kylän ulkopuolelle aina Joensuuhun asti.[5]

Nykyään viipurinrinkelikauppiaan löytää lähes kaikilta markkinoilta ja rinkeliä markkinoidaan voimakkaasti perinteikkäänä markkinaostoksena. Joensuun torin lisäksi viipurinrinkeleitä myydään markkinoiden aikaan myös marketeissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ragni Tennberg, Marketta Levanto: Kotiruoka. Keittokirja kotia ja kouluja varten, s. 27 (Viipurinrinkilä). Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1980 (42. painos). ISBN 951-1-04383-8.
  2. Helmi Koskimies, Eva Somersalo: ”Leipominen”, Keittotaito, s. 232 (rssepti 941. Viipurinrinkilät). Porvoo: WSOY, 1984 (38. painos). ISBN 951-0-10211-3.
  3. a b Riitta Pohjanluoma: Perinnemakuja maakunnista, s. 268–269 (Wiipurinrinkelit (3-4 rinkeliä) / Karjala). Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2764-8.
  4. a b c d e Karjalainen keittiö (väliotsikko Viipruinrinkeli) Karjalan liitto ry, karjalanliitto.fi. Viitattu 27.7.2016.
  5. Lappeen pitäjän Historia ll kirjoittanut T.G. Murto. Kustantaja Lappeen kunta Oy Etelä-Savon Kirjapaino 1929. Sivulla 161.
  • Karjala-lehti 20.2. 2007 Kalevi Miettinen "Wiipurissa 1847 painettu rinkeli"
  • Karjala-lehti 27. 2. 2007 Raimo Berkan " Viipurin rinkelistä"
  • Karjala-lehti 06.3.2003 Osmo Rantanen "Vielä Viipurin rinkelistä"
  • Karjala-lehti 15.3. 2007 Olli Immosen Kolumni "Viipurin rinkeli"