Viipurin saksalainen seurakunta
Viipurin saksalainen seurakunta (saks. Deutsche Gemeinde in Wiborg, ruots. Viborgs tyska församling) oli Viipurissa toiminut saksalainen luterilainen seurakunta, joka perustettiin vuonna 1743. Se lakkautettiin virallisesti muiden luovutettujen alueiden seurakuntien tavoin vuonna 1950. Seurakunnasta on myös käytetty nimitystä ruotsalais-saksalainen seurakunta. Saksalaisia oli Viipurin väestöstä parhaimmillaan noin 12 % aivan 1800-luvun alkupuolella. Vuonna 1939 heitä oli kaupungin vajaasta 80 000 asukkaasta noin 900.[1]
Ruotsin kuningatar Kristiina antoi luvan saksankielisen seurakunnan perustamiselle Viipuriin jo vuosina 1636 ja 1651. Lopulta se toteutui vasta 1743, kaupungin ollessa osa Venäjän keisarikuntaa, jolloin saksalainen seurakunta erotettiin Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunnasta. Oman kirkon seurakunta sai vuonna 1799, kun se rakensi Paraatikentän laidalle Pietari–Paavalin kirkon. Samaa kirkkoa käyttivät myös Viipurin ruotsinkieliset. Saksalaisella seurakunnalla oli kaupungin muiden seurakuntien tavoin oma hautausmaa-alue Sorvalin ja Ristimäen hautausmailla.[2]
Vuonna 1906 maa- ja kaupunkiseurakunta jaettiin kolmeen osaan, joista yksi oli Viipurin kaupungin ruotsalainen seurakunta. Se jatkoi läheistä yhteistyötä saksalaisen seurakunnan kanssa, Pietari-Paavalin kirkon lisäksi myös kirkkoneuvoston ja taloudenhoidon muodossa.[3] Vuonna 1932 ne rakensivat yhteisen seurakuntatalon.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viipurin saksalainen seurakunta Suomen Sukututkimusseura
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saksalainen vaikutus Wiipurissa VirtuaaliViipuri 1939. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Repo, Leena: ”Hautausmaiden historiaa Viipurissa” (Arkistoitu – Internet Archive) Viipurin kaupunki. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Viipurin kaupungin ruotsalainen seurakunta Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 30.11.2014.