Viipurin rautatieasema (1913)
| Viipurin rautatieasema | |
|---|---|
 Viipurin rautatieasema 1920–1930-lukujen vaihteessa. |
|
| Osoite | Rautatienkatu, Viipuri |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | rautatieasema |
| Valmistumisvuosi | 1913 |
| Purkuvuosi | 1941 |
| Suunnittelija | Herman Gesellius |
| Tyylisuunta | kansallisromantiikka |
| Julkisivumateriaali | punagraniitti |
 |
|
Vuonna 1913 valmistunut Viipurin rautatieasema oli toinen Viipuriin rakennettu rautatieasema. Vuonna 1870 valmistuneen Viipurin ensimmäisen rautatieaseman korvannut asemarakennus tuhoutui jatkosodan aikana vuonna 1941 lähes kokonaan ja nykyään siitä on jäljellä vain rahtitoimistona palvellut osa. Viipurin nykyinen rautatieasema on vuodelta 1953.
Arkkitehti Herman Geselliuksen suunnittelema kansallisromantiikka edustanut rakennus sijaitsi Asema-aukion pohjoislaidalla Repolan kaupunginosassa. Se muistutti hyvin paljon kuusi vuotta myöhemmin käyttöön otettua Helsingin rautatieasemaa, jonka suunnitteli Geselliuksen kanssa yhteisessä arkkitehtitoimistossa työskennellyt Eliel Saarinen.[1] Esimerkiksi kummankin aseman pääsisäänkäynnin yläpuolella oli samanlainen korkea kaariosa ja Helsingin tapaan myös Viipurin aseman julkisivussa oli pilasterien päälle sijoitettuja graniittiveistoksia. Viipurin rautatieasema oli tekniikaltaan erittäin moderni, rakennuksessa oli muun muassa koneellinen ilmanvaihto.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurin ensimmäinen asemarakennus valmistui samaan aikaan vuonna 1870 avatun Riihimäki–Pietari-rataosuuden kanssa. Liikennemäärien kasvettua päätettiin kaupunkiin vuosisadan vaihteessa rakentaa kokonaan uusi ja ajanmukainen rautatieasema. Vuonna 1901 julistetun arkkitehtikilpailun voittajaksi selvisi Eliel Saarisen ja Herman Geselliuksen arkkitehtitoimiston ehdotus. Lopullisesta suunnittelusta vastasi Gesellius, joka aloitti varsinaisten rakennuspiirustusten laatimisen vuonna 1906. Rakennustyöt päästiin aloittamaan 1910 ja asema vihittiin käyttöön 10. heinäkuuta 1913.[3]
Uusi rautatieasema koostui kolmesta osasta, jotka olivat hallintorakennus, varsinainen asemarakennus sekä rahtitoimisto. Asemahalli odotustiloineen ja ravintoloineen sijoitettiin raiteiden keskelle, jonne kuljettiin kolmen tunnelin kautta. Lipunmyynti oli hallintorakennuksen yhteydessä. Hallintorakennuksen pääsisäänkäynnin yläpuolella oli 20 metriä korkea kaariosa, jonka keskellä oli suuri ikkuna ja kello. Tammisten pääovien molemmin puolin oli pilasterien päällä neljä Eva Gyldénin veistämää karhua ja kaksi naishahmoa. Hallinto- ja lipunmyyntirakennuksesta johti kaksi tunnelia pääraiteiden välissä sijainneeseen odotushalliin. Asemalaiturille pääsi myös suoraan hallintorakennuksen ja rahtitoimiston välistä lähtenyttä kolmatta tunnelia pitkin. Ravintola- ja kahvilatilat oli sijoitettu hallirakennuksen keskiosaan ja odotustilat sen päätyihin. Länsipääty oli varattu I- ja II-luokan ja itäinen pääty III-luokan matkustajille.[3]
Henkilöliikenteeltään Viipuri oli Helsingin jälkeen Suomen toiseksi vilkkain rautatieasema ja tavaraliikenteen osalta Viipurin ratapiha oli kaikkein suurin. Kaupungista haarautui yhteensä viisi eri ilmansuuntiin johtanutta rataa. Pohjoiseen suuntautui ns. Karjalan rata eli Viipuri–Joensuu-rata, joka kulki Sortavalan kautta Joensuuhun, itään Liimatta–Valkjärvi-rata ja etelään Koivistoon johtanut Uuraan rata. Lisäksi kaupungin kautta kulki Rajajoelle ja sieltä edelleen Pietariin johtanut rata.[3]
Viipurin rautatieasema tuhoutui lähes kokonaan jatkosodan alettua elokuussa 1941, jolloin Neuvostoliiton joukot vetäytyivät kaupungista ja räjäyttivät asemarakennukset. Ehjäksi jäi vain yksi odotushallin päätyseinä sekä rahtitoimisto, joka on edelleen käytössä.[3][4] Lisäksi vanhan aseman rakenteista ovat jäljellä asemalaitureille johtavat tunnelit, jotka hyödynnettiin 1950-luvun alussa nykyisen rautatieaseman rakentamisen yhteydessä.[1]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Asemahalli (takana), hallintorakennus (edessä vas.) ja rahtitoimisto (oik.) -
Asema-aukio ja raitiovaunu 1930-luvulla. -
Hallintorakennuksen ja lipunmyynnin tiloja. -
Asemaravintola. -
Aseman odotushalli tuhoutuneena vuonna 1941. -
Rautatieaseman rauniot syksyllä 1942. -
Ehjänä säilynyt rahtitoimisto.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nämä ovat historiallisen Viipurin parhaat palat 24.8.2010. MTV3. Viitattu 23.10.2015.
- ↑ Viipurin rautatieasema 20.2.2012. Viipuri vuonna 1925. Viitattu 23.10.2015.
- ↑ a b c d Viipurin rautatieasema VirtuaaliViipuri 1939. Viitattu 23.10.2015.
- ↑ Raevuori, Antero: Takaisin Viipuriin 2.1.2013. Seura. Viitattu 23.10.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yle.fi − Helsingin rautatieaseman kivimiesten pikkusiskot tuhottiin sodassa – kuvat ennen ja jälkeen tuhon, Viipurin rautatieasemasta Ylen sivulla 12.12.2015
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viipurin rautatieasema (1913) Wikimedia Commonsissa
