Viipurin konsistori
Viipurin konsistori oli kirkollinen hallintoelin joka perustettiin 1720 huolehtimaan Venäjälle luovutetun alueen eli Vanhan Suomen kirkollisista asioista. Se koostui neljästä rovastikunnasta. Konsistorin esimiehenä toimi Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunnan kirkkoherra eli tuomiorovasti. Vuodesta 1800 esimiehenä oli Viipurin saksalaisen seurakunnan kirkkoherra. Vuonna 1738 sen viralliseksi kieleksi tuli saksa. Konsistori lakkautettiin vuosina 1811 ja 1812. Kun Venäjälle luovutettiin 1743 Turun rauhassa alueita, niiden kirkollisista asioista vastasi Haminan konsistori.[1]
Rovastikunnat ja seurakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viipurin konsistorin alaisuuteen kuuluivat seuraavat rovastikunnat ja seurakunnat:[2]
- Viipurin rovastikunta eli tuomiorovastikunta
- Viipurin seurakunta, johon kuului sekä Viipurin kaupunki että sitä ympäröinyt maaseutupitäjä, myöhempi Viipurin maalaiskunta[3] sekä kappeliseurakuntana myös Kakki (myöhemmin nimeltään Johannes)[4]; Kakin kappeliseurakunta käsitti myös Suomenlahden ulkosaaret[4]
- Antrea
- Heinjoki
- Koivisto
- Kuolemajärvi
- Muolaa
- Säkkijärvi (osittain)
- Uusikirkko
- Virolahti (osittain)
- Etelä-Karjalan rovastikunta:
- Kaukola
- Käkisalmen seurakunta, johon kuului sekä kaupunki että sitä ympäröinyt maaseutupitäjä, myöhempi Käkisalmen maalaiskunta[5]
- Pyhäjärvi
- Rautu
- Räisälä
- Sakkola, johon kappeliseurakunta kuului myös Metsäpirtti[6]
- Valkjärvi
- Pohjois-Karjalan eteläinen rovastikunta:
- Pohjois-Karjalan pohjoinen rovastikunta:
- Impilahti
- Jaakkima
- Leppälahti
- Pälkjärvi (osittain)
- Ruskeala
- Sortavalan seurakunta, johon kuului sekä kaupunki että sitä ympäröinyt maaseutupitäjä, myöhempi Sortavalan maalaiskunta[7]
- Suojärvi
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 9, palsta 1498
- ↑ ”Viipurin konsistori”, Iso tietosanakirja, 15. osa (Vasenkätisyys–Öölanti), palsta 570. Otava, 1939.
- ↑ ”Viipurin maalaiskunta”, Iso tietosanakirja, 15. osa (Vasenkätisyys–Öölanti), palsta 575. Otava, 1939.
- 1 2 Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Johannes”, Historian suursanakirja, s. 182–183. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ ”Käkisalmi”, Iso tietosanakirja, 7. osa (Koulu–Lokit), palsta 549. Otava, 1934.
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Metsäpirtti”, Historian suursanakirja, s. 333. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Sortavala, Sortavalan maalaiskunta”, Historian suursanakirja, s. 474–475. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2