Viimeiset ja ensimmäiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viimeiset ja ensimmäiset
Last and First Men
Alkuperäisteos
Genre tieteiskirjallisuus
Kustantaja Methuen Publishing
Julkaistu 1930
Sivumäärä 336
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Viimeiset ja ensimmäiset (engl. Last and First Men) on tulevaisuuden historiaa kuvaava tieteiskirja, jonka kirjoitti brittiläinen tieteiskirjailija Olaf Stapledon. Viimeiset ja ensimmäiset kattaa ihmiskunnan historian nykyisyydestä aina kahden miljardin vuoden päähän, kuvaten 18. erillistä "ihmiskuntaa", joista ensimmäinen ja primitiivisin olemme me.

Stapledonin käsitys historiasta perustuu Hegelin filosofiaan, jonka mukaan sivilisaatio yksi toisensa jälkeen nousee ja tuhoutuu, mutta seuraavat sivilisaatiot yltävät aina pidemmälle kuin edeltäjänsä. Esimerkiksi nykyinen länsimaat on Antiikin sivilisaation perillinen, kuitenkin yltäen paljon pidemmälle kuin antiikin sivilisaatio ylsi. Kirja esittelee uusina ideoina mm. geenimanipulaation ja varhaisen esimerkin superälystä.

Ihmiskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäiset ihmiset. (Luvut 1–6) Ensimmäiset ihmiset ovat nykyinen ihmisrotu: Yhdysvaltojen ja Kiinan muodostama, ensimmäinen maailmanvaltio, sen tuhoutuminen johtuen luonnonvarojen (öljy ja kivihiili) ehtymisestä, josta seurasi sadan tuhannen vuoden pimeä kausi. Sitä seurasi Patagonian sivilisaation nousu, ja sen sen tuhoutuminen sabotaasin maanalaisissa kaivoksissa, mikä johtaa massiiviseen ydintuhoon joka tuhoaa kaikki mantereet, muuttaen suurimman osan maapallosta asumiskelvottomaksi miljooniksi vuosiksi, pois lukien napa-alueet ja Siperian. Ensimmäisistä ihmisistä jää lopulta henkiin 35 yksilöä, jotka miljoonien vuosien aikana muodostavat kaksi erillistä ihmisrotua.