Viimeinen kiitoshymni
Viimeinen kiitoshymni (engl. A Canticle for Leibowitz) on Walter M. Millerin post-apokalyptinen tieteisromaani vuodelta 1959.
Romaanin alku sijoittuu 600 vuotta aiemmin käydyn ydinsodan jälkeiseen maailmaan. Ydinsotaa edeltävästä kulttuurista on jäljellä katkelmia, joita munkit kopioivat. Tapahtumapaikkana on Albert Suuren mukaan nimetyn albertiaanisen sääntökunnan luostari jossain lounais-Yhdysvalloissa. Aikaskaala romaanin kolmen eri osan välillä on mittava.[1][2][3]
Romaania pidetään tyylilajinsa mestariteoksena. Se sai vuonna 1961 parhaan romaanin Hugo-palkinnon. Ennen kuolemaansa Miller kirjoitti romaanille jatko-osan Saint Leibowitz and the Wild Horse Woman, jonka Terry Bisson viimeisteli ja julkaisi vuonna 1997.[4]
Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viimeinen kiitoshymni. Suomentanut Martti Montonen. WSOY 1962, 1993 ISBN 951-0-18686-4
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Viimeinen kiitoshymni kirjasampo.fi
- ↑ Walter M. Miller: Viimeinen kiitoshymni kirjavinkit.fi
- ↑ Reijo Pehrman: Walter M. Miller Jr. - Viimeinen kiitoshymni
- ↑ Petri Liukkonen: Walter M. Miller, Jr. (1923–1996) Authors' Calendar. 2002. (englanniksi)
