Viikunansyöjä
| Viikunansyöjä | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kuhankeittäjät Oriolidae |
| Suku: | Viikunansyöjät Sphecotheres |
| Laji: | viridis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sphecotheres viridis |
|
| Katso myös | |
Viikunansyöjä (Sphecotheres viridis) on Indonesiassa, Itä-Timorissa ja Australiassa elävä, kuhankeittäjiin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Kooltaan viikunansyöjä on noin 28–29 cm. Koiraan pää on musta ja niska sekä kaula harmaat. Silmän ympärystä on paljaalla punaisella nahalla. Selkä ja siivet ovat väriltään oliivinvihreät. Vatsa on oliivinvihreä ja pyrstön alus on valkoinen. Naaraiden selkä, siivet ja yläpyrstö ovat ruskeat. Paljas silmänympärys on naaraalla harmaa. Vatsa on ruskehtavan valkea ja siinä on ruskeita raitoja. Viikunansyöjän nokka on mustahko. Nokka erottaakin viikunansyöjän muuten hyvin samannäköisestä oliivikuhankeittäjästä (Oriolus sagittatus), jonka nokka on punainen.[2] Lajin ääni on metallinen vihellys.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viikunansyöjät elävät Indonesiassa, Itä-Timorissa sekä läheisillä Roten ja Semaun saarilla[3]. Australiassa viikunansyöjän levinneisyys ulottuu Kimberleyn alueelta Uuden Etelä-Walesin ja Victorian osavaltioihin. Viikunansyöjät elävät sademetsissä ja muissa kosteissa metsissä, mutta niitä voi nähdä myös kaupunkien puutarhoissa, joissa kasvaa viikunoita ja muita hedelmäpuita.[2] Laji elää pääasiassa alankomailla, jotka ovat yleensä alle 200 metrin korkeudella merenpinnasta.[3]
Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisin kuin monet muut kuhankeittäjät, viikunansyöjät elävät noin 20 yksilön parvissa.[2] Linnut liikkuvat tyypillisesti korkeiden puiden latvuksissa ja ovat helposti havainnoitavissa.[3]
Viikunansyöjien pesimäaika kestää syyskuusta joulukuuhun. Pesä rakennetaan puuhun kasvien kärhistä ja oksanpätkistä. Sekä koiras että naaras hautovat munia ja haudonta kestää vajaat kolme viikkoa. Poikaset poistuvat pesästä noin kolmen viikon kuluttua kuoriutumisestaan.[2]
Viikunansyöjät käyttävät ravintonaan erityisesti viikunalajien, kuten tyyliviikunan (Ficus macrophylla) ja ruskoviikunan (Ficus rubiginosa), hedelmiä, mutta myös muita pehmeitä hedelmiä ja marjoja. Myös hyönteiset ovat tärkeä osa viikunansyöjien ruokavaliota.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Sphecotheres viridis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Figbird Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 2.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Morten Strange: A Photographic Guide to the Birds of Indonesia, s. 366. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691114958. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.4.2009). (englanniksi)