Viikinki (moottorivene)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viikinki oli 12 metriä pitkä, vuonna 1952 rakennettu puinen moottorivene, joka ajoi karille ja upposi Hangon kaakkoispuolella 30. syyskuuta 1978, jolloin kaikki 10 veneessä ollutta nuorta menehtyivät. Vene oli onnettomuushetkellä huvimatkalla Helsingistä Hankoon.[1]

Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Illalla noin klo 21.15 vene ajoi pimeässä karille noin yhden meripeninkulman päässä Mulan-nimisestä saaresta suuntaan 150 astetta (59°47′33″N, 023°04′47″E ). Paikka sijaitsee noin 500 metriä etelään väylästä. Törmäyksessä kariin veneen vasen peräsin tunkeutui pohjalaudoituksen läpi, vene tuli ohjauskyvyttömäksi ja sai vuotoja pohjaan. Viikingistä lähetetyt hätämerkit havaittiin Russarön linnakkeella, ja niistä meni tieto merivartiostolle. Ensi vaiheessa etsintöihin osallistuivat Hangon merivartioaseman vene NV-13 ja meripelastuksen hälytysryhmiin kuulumaton merivoimien tykkivene Karjala. NV-13 sai näkyviinsä onnettomuusveneen lähettämät valomerkit mutta ei hätämerkkien loputtua enää löytänyt onnettomuuden uhreja, vaikka se olikin klo 22.30 ohittanut karilleajopaikan hyvin läheltä. Ajelehdittuaan noin tunnin lounaaseen päin karilleajopaikasta Viikinki upposi ja ihmiset joutuivat +8-asteisen veden varaan kohtalokkain seurauksin. Kalastusalus Veronica löysi seuraavana aamuna ensimmäiset kolme hukkunutta vedestä pieneen Sportyak-jollaan köyttäytyneenä. Muut hukkuneet löytyivät ajelehtimasta. Yhtä ruumista ei koskaan löydetty.

Onnettomuuden tutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väylältä poikkeamisen syytä ei ole käytettävissä olevan aineiston perusteella voitu selvittää. Tutkintaraportti kuitenkin esittää joitakin olettamuksia siitä, miten tämä olisi voinut tapahtua. Näistä olettamuksista useampikin perustuu siihen, että lähempänä rannikkoa kulkevaan väylään kuuluvan Kalvholmin linjan linjaloistot näkyvät Viikingin käyttämälle Svartgrundin linjalle; Kalvholmin linjan jatke johtaa lähes suoraan karilleajopaikalle. Jos tarkoituksena olisi ollut kääntyä Svartgrundin linjalta etelään eroavalle Kummelskärin linjalle, on helppo sekoittaa Kalvholmin linja Kummelskärin linjaan, varsinkin, kun Kalvholmin linjan valot tulevat näkyviin ensin. Toisaalta, jos veneessä olisi ollut vanhentunut merikartta (mikä vaikuttaa mahdolliselta, vaikkei sitä varmasti voida osoittaa), olisi Svartgrundin linja sen mukaan johtanut kohti Mulanin saarta, ja tältä linjalta olisi pitänyt kääntyä etelään käyttäen linjaa, jota onnettomuushetkellä ei enää ollut olemassa. Jos poikkeaminen olisi tehty Kalvholmin linjan valojen mukaan, tosiasiallisesti kuitenkin Mulanin eteläpuolista uutta linjaa kulkien, olisi poikettu Svartgrundin linjalta kohti karilleajopaikkaa. Sekin mahdollisuus on esitetty, että Viikingissä olisi erehdytty käyttämään Kalvholmin linjan valoja Svartgrundin linjan valojen sijasta, esim. jos huomio on hetkeksi siirtynyt pois veneen ohjaamisesta; tämä olettamus lienee jossain määrin epätodennäköinen, koska linjojen kompassisuunnat poikkeavat melko paljon toisistaan ja myös linjojen loistojen ympäristössä olevat valot eroavat huomattavasti.

Onnettomuustutkinnan yhteydessä ei tullut esille mitään, minkä perusteella voitaisiin päätellä, että vuotoja olisi yritetty tukkia. Kun tutkintatoimikunta upotti ylös nostetun veneen uudelleen Hangon satamassa, todettiin, että se upposi noin tunnissa, kun kaikki veneessä olleet pumput (kaksi sähkökäyttöistä pumppua ja käsikäyttöinen kalvopumppu) olivat toiminnassa. Upotuskokeessa veneeseen vuosi vettä keskimäärin 510 l/min, kun taas kaikkien pumppujen yhteenlasketun tehon arvioitiin olleen 160 l/min. Tosiasiallinen pumppausteho onnettomuuden tapahtuessa lienee ollut jonkin verran pienempi, koska toinen sähköpumpuista oli tukkeentunut. Se vaihdettiin ennen upotuskoetta.

Etsintätoimien johto ja koordinointi oli puutteellista. Meripelastuksen I hälytysryhmään kuulunut pelastusristeilijä Russarö sai tiedon etsinnästä vasta klo 23.15, kun taas I hälytysryhmään kuulunut Hangon luotsiasema ei saanut tietoa lainkaan. Etsinnän alkuvaiheessa NV-13 ja tykkivene Karjala toimivat toisistaan tietämättä.

Tämän onnettomuuden tutkinnassa oli mukana oikeusministeriön edustajana Kari Lehtola. Tutkintaa käytettiin myöhemmin pohjana, kun onnettomuustutkintaan luotiin yleisiä työmenetelmiä ja koordinoitiin meripelastustoimintaa Suomessa.[2]

Hylyn nosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merivartioston vartiolaiva Valpas yritti ensin nostaa venettä. Valppaan kaksi ensimmäistä nostoyritystä 8. ja 9. lokakuuta 1978 epäonnistuivat nostoliinojen katkettua, ja vene upposi molemmilla kerroilla uudestaan vahingoittuen jonkin verran lisää. Suomen ainoa uiva nosturi - joka oli aikoinaan nostanut troolari Gurlin pohjasta - oli työssä Oulussa, joten paikalle oli hankittava toinen riittävän tehokas alus. Ainoa muu tällaiseen pystyvä alus oli kaapelilaiva Putsaari. Tältä alukselta nostotyö onnistui 12. lokakuuta 1978.

Viikinki-veneellä tehtiin tutkintaan liittyviä kokeita, ja niiden päätyttyä hylky myytiin vakuutusyhtiön huutokaupassa Hangossa. Sen osti espoolainen Åke Sundell, joka kunnosti sen käyttökuntoon, nyt Viking-nimisenä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kymmenen nuorta vaatineen Viikinki-veneen yöllinen turma muistetaan yhä 29.9.2013. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 10.12.2013.
  2. Onnettomuustutkija Kari Lehtola jäi eläkkeelle 2001. Pelastustteto. Viitattu 10.12.2013.
  3. Viking (Internet Archivessa, tallennettu 27.9.207) Puuvene-lehti. 5.2.2007. Klippi Design Management Oy. Viitattu 9.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]