Vihtarin rautatieasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vihtari
Vihtarin rautatieasema lokakuussa 2007.
Vihtarin rautatieasema lokakuussa 2007.
Perustiedot
Lyhenne Vih
Rataosa Pieksämäki–Joensuu
Ratakilometri 489+889
Sijainti 62°22′50″N, 029°01′46″E
Osoite Ratatie 1, 79940 Vihtari
Kunta Heinävesi
Etäisyydet Pieksämäki 113,9 km
Huutokoski 82,9 km
Heinävesi 21,8 km
Viinijärvi 35,7 km
Joensuu 68,0 km
Avattu 1. joulukuuta 1939
Liikenne
Käyttäjiä 2 000 (v. 2008)[1]
Taajamajunat Pieksämäki–Joensuu
Tavaraliikenne lakkautettu, aiemmin puutavaraliikennettä
Muut tiedot junakohtauspaikka
Matkustajalaituri(t)
Korkeus 26,5 cm[2]
Lyhin ja pisin pituus 58 m; 98 m[2]
Pinnoite hiekka ja sora
Laiturikatokset puinen katos
Asemarakennus
Suunnittelija Thure Hellström
Materiaali puu
Rakennettu 1938
Lipunmyynti ei
Ratapiha
Raiteisto 2 laituriraidetta[2]
2 puunkuormausraidetta
Aiheesta muualla
Aseman tiedot

Vihtarin rautatieasema (lyh. Vih) sijaitsee Heinävedellä, noin kaksi kilometriä koilliseen Vihtarin kylän keskuksesta rataosalla Pieksämäki–Joensuu. Liikennepaikalla pysähtyy päivittäin kaksi henkilöjunaa molempiin suuntiin[3]. Kaikki junat pysähtyvät raiteella 1.[4] Asema-alueeseen kuuluu asemarakennuksen lisäksi asuintalo ja vesitorni sekä lukuisia pienempiä rakennuksia.

Vihtari oli vanhastaan maanteiden risteyspaikka, jossa Heinäveden kirkonkylästä tullut tie haarautui Savonrannan ja Liperin suuntiin. Tienristeyksen tuntumaan olivat sijoittuneet kestikievari, kansakoulu ja postitoimipaikka. Rautatie linjattiin Varkaudesta Vihtariin länsi-itä-suuntaisena, mutta Vihtarissa se kääntyy jyrkästi kohti pohjoista. Asema sijoitettiin mutkan puolivälissä olevalle suoralle. Asemarakennus valmistui arkkitehti Thure Hellströmin piirustusten mukaan vuonna 1938, ja asema-alueelle rakennettiin myös vesitorni. Junaliikenne Varkaudesta Vihtariin alkoi juuri talvisodan puhjettua 1. joulukuuta 1939 ja Vihtarista edelleen Viinijärvelle välirauhan aikana huhtikuussa 1940.[5]

Matkustajajuna saapumassa Vihtarin rautatieasemalle heinäkuussa 2013.

Laajojen asumattomien salojen keskellä sijaitsevan Vihtarin aseman ympäristöön ei muodostunut mitään taajamaa, vaan asutus sijaitsi hajallaan aseman ja parin kilometrin päässä olevan tienristeyksen lähistöllä. 1990-luvulla Vihtari oli ainoa miehitetty liikennepaikka Varkauden ja Viinijärven välillä sekä matkustajajunien kohtaamispaikka. Lipunmyynti asemalla lopetettiin kesäkuussa 2000[6] ja miehitys marraskuussa 2003, kun rataosan kauko-ohjaus otettiin käyttöön[7]. Asemarakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007.[5]

Vihtarin rautatieasemalla oli käytössä Suomen rataverkon viimeisimpiin kuuluneet siipiopastimet[5] eli semaforit sekä AGA-kaasuvilkkuvalolaitteella varustetut esiopastimet. Ne poistettiin käytöstä 20. lokakuuta 2003[8] ja samalla liikennepaikan kampiasetinlaite purettiin. Tulosuuntien siipiopastimet korvattiin kolmivaloisilla pääopastimilla[9], ja lähtöluvan antaa Pieksämäen kauko-ohjaaja radiolla. Nykyisin liikennettä Vihtarin liikennepaikalla ohjataan kaukokäytöllä Pieksämäen liikenteenohjauskeskuksesta käsin ja asetinlaitteena on Mipro MiSo TCS -tietokoneasetinlaite. Asetinlaitetta ei ole sijoitettu asemarakennuksen sisälle vaan metalliseen konttitilaan[5]. Asemarakennus ei jäänyt kuitenkaan aivan tyhjilleen, sillä se on linjaradion releaseman laitetilana.lähde? Liikenteenohjauksen muututtua myös aseman miehitys lopetettiin.

Raakapuun kuormaus lopetettiin Vihtarissa 2010-luvulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma (PDF) (s. 27) 2010. Liikennevirasto. Arkistoitu 1.10.2020. Viitattu 16.4.2022.
  2. a b c Rautateiden verkkoselostus 2022 (PDF) (s. 98) Väylävirasto. Arkistoitu 8.8.2021. Viitattu 16.4.2022.
  3. Kaukoliikenteen aikataulut 27.3.–19.6.2022 (PDF) (s. 16–17) VR. Viitattu 16.4.2022.
  4. Vihtari junalahdot.fi. Viitattu 16.4.2022.
  5. a b c d Iltanen, Jussi: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 350. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  6. Rautatieuutiset 2000 Resiina-lehti. Viitattu 16.4.2022.
  7. Rautatieuutiset 2003 Resiina-lehti. Viitattu 16.4.2022.
  8. Kuva vaunut.org. Viitattu 16.4.2022.
  9. Kuva vaunut.org. Viitattu 16.4.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]