Vihtarin rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vihtari
Vihtarin rautatieasema.JPG
Perustiedot
Lyhenne Vih
Rataosa Pieksämäki–Joensuu
Sijainti 62°22′50″N, 029°01′46″E
Osoite Ratatie 1, 79940 Vihtari
Kunta Heinävesi
Etäisyydet Pieksämäki 113,8 km
Joensuu 67,8 km
Heinävesi 21,7 km
Viinijärvi 35,7 km
Huutokoski 82,1 km
Avattu joulukuussa 1939
Liikenne
Käyttäjiä 2 000 (v. 2008)[1]
Taajamajunat Pieksämäki–Joensuu
Tavaraliikenne lakkautettu, aiemmin puutavaraliikennettä
Muut tiedot junakohtauspaikka
Matkustajalaituri(t)
Korkeus 26,5 cm[2]
Lyhin ja pisin pituus 58 m; 103 m[2]
Pinnoite Hiekka ja sora
Laiturikatokset Puinen katos
Asemarakennus
Suunnittelija Thure Hellström
Lipunmyynti ei
Ratapiha
Raiteisto 2 laituriraidetta[2]
2 puunkuormausraidetta
Aiheesta muualla
Aseman tiedot

Vihtarin rautatieasema (lyh. Vih) sijaitsee Heinävedellä, noin kaksi kilometriä koilliseen Vihtarin kylän keskuksesta rataosalla Pieksämäki–Joensuu. Liikennepaikalla pysähtyy yksi henkilöjuna molempiin suuntiin päivittäin. Asema-alueeseen kuuluu asemarakennuksen lisäksi asuintalo ja vesitorni sekä lukuisia pienempiä rakennuksia.

Vihtari oli vanhastaan maanteiden risteyspaikka, jossa Heinäveden kirkonkylästä tullut tie haarautui Savonrannan ja Liperin suuntiin. Tienristeyksen tuntumaan olivat sijoittuneet kestikievari, kansakoulu ja postitoimipaikka. Rautatie linjattiin Varkaudesta Vihtariin länsi-itä-suuntaisena, mutta Vihtarissa se kääntyy jyrkästi kohti pohjoista. Asema sijoitettiin mutkan puolivälissä olevalle suoralle. Asemarakennus valmistui arkkitehti Thure Hellströmin piirustusten mukaan vuonna 1938, ja asema-alueelle rakennettiin myös vesitorni. Junaliikenne Varkaudesta Vihtariin alkoi juuri talvisodan puhjettua joulukuun alussa 1939 ja Vihtarista edelleen Viinijärvelle välirauhan aikana huhtikuussa 1940.[3]

Laajojen asumattomien salojen keskellä sijaitsevan Vihtarin aseman ympäristöön ei muodostunut mitään taajamaa, vaan asutus sijaitsi hajallaan aseman ja parin kilometrin päässä olevan tienristeyksen lähistöllä. 1990-luvulla Vihtari oli ainoa miehitetty liikennepaikka Varkauden ja Viinijärven välillä sekä matkustajajunien kohtaamispaikka. Miehitys Vihtarissa lopetettiin vuonna 2003, ja asemarakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007.[3]

Vihtarin rautatieasemalla oli käytössä Suomen rataverkon viimeisiin kuuluvat siipiopastimet eli semaforit sekä AGA-kaasuvilkkuvalolaitteella varustetut esiopastimet. Ne poistettiin käytöstä 20. marraskuuta 2003, ja samalla liikennepaikan kampiasetinlaite purettiin. Tulosuuntien siipiopastimet korvattiin kolmivaloisilla pääopastimilla, ja lähtöluvan antaa Pieksämäen kauko-ohjaaja radiolla. Nykyisin liikennettä Vihtarin liikennepaikalla ohjataan kaukokäytöllä Pieksämäen liikenteenohjauskeskuksesta käsin ja asetinlaitteena on Mipro MiSo TCS -tietokoneasetinlaite. Asetinlaitetta ei olla sijoitettu asemarakennuksen sisälle vaan metalliseen konttitilaan. Asemarakennus ei jäänyt kuitenkaan aivan tyhjilleen, se on linjaradion releaseman laitetilana. Liikenteenohjauksen muututtua myös aseman miehitys lopetettiin, lipunmyynti oli loppunut jo vuonna 2000.

Raakapuun kuormaus on Vihtarissa lopetettu 2010-luvulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 28. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.7.2012).
  2. a b c Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 32 (37). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.7.2012).
  3. a b Jussi Iltanen: Radan varrella:Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 350. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]