Viherhopeakylki
| Viherhopeakylki | |
|---|---|
_(49188239731).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Hopeakylkikalat Atheriniformes |
| Heimo: | Hopeakyljet Atherinidae |
| Suku: | Atherinomorus |
| Laji: | lacunosus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Atherinomorus lacunosus |
|
| Katso myös | |
Viherhopeakylki (Atherinomorus lacunosus)[2] on hopeakylkiin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan laajalta alueelta indopasifiselta merialueelta ja Välimerestä.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viherhopeakylki kasvaa yleisimmin 10–25 cm pitkäksi, ja voi suurimmillaan saavuttaa 25 cm:n pituuden. Ruumiinrakenteeltaan laji on pitkänomainen, tukevahko ja suuripäinen. Selkäeviä on kaksi ja pyrstöevä on haarautunut. Viherhopeakyljen selkä on vihertävän harmaat ja väri vaalenee hopeanharmaaksi kylkiä ja vatsaa kohden. Kylkiviiva on sinertävänhohtoinen. Kalan rintaevissä on tumma täplä.[1][3][4][5]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viherhopeakyljen alunperäinen levinneisyysalue ulottuu Afrikan itärannikolta ja Punaiselta mereltä Japaniin, Australiaan ja Ranskan Polynesiaan. Se on levinnyt Suezin kanavan kautta Välimeren itäosiin. Kalat ovat yöaktiivisia ja liikkuvat lähellä rannikkoa suurina satojen yksilöiden parvina ja parvet voivat olla yli 100 metrin pitkiä. Viherhopeakyljen ravintoa ovat pienet äyriäiset. Lajin lisääntymikausi vaihtelee levinneisyysalueittain ja kutee esimerkiksi Etelä-Afrikassa lokakuusta tammikuulle, huhtikuulta lokakuulle Israelissa ja syyskuulta joulukuulle Uudessa-Kaledoniassa.[1][4][5]
Viherhopeakylkeä kalastetaan ravinnoksi muun muassa Egyptissä, Persianlahdella ja Indonesiassa. Sitä myydään niin tuoreena tai kuivattuna ja suolattuna.[1][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Bru, E.: Atherinomorus lacunosus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 54. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
- ↑ John E. Randall: Coastal fishes of Oman, s. 85. University of Hawaii Press, 1995. ISBN 0-8248-1808-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.12.2024. (englanniksi)
- 1 2 Corinna Sommer, Wolfgang Schneider, Jean-Maurice Poutiers: The Living Marine Resources of Somalia, s. 158. FAO, 1996. ISBN 92-5-103742-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.12.2024. (englanniksi)
- 1 2 Seishi Kimura, Daniel Golani, Yukio Iwatsuki, Motohiko Tabuchi & Tetsuo Yoshino: Redescriptions of the Indo-Pacific atherinid fishes Atherinomorus forskalii, Atherinomorus lacunosus, and Atherinomorus pinguis. Ichthyological Research, 2007, 54. vsk, s. 145–159. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Atherinomorus lacunosus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.12.2024. (englanniksi)