Victory (1620)
| Victory | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Deptfordin telakka |
| Laskettu vesille | 1620 |
| Poistui palveluskäytöstä | romutettu 1691 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 870 bm |
| Pituus | 32,92 m (köli) |
| Leveys | 10,9 m |
| Syväys | 5,18 m |
| Miehistöä | 260 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 42 tykkiä |
Victory oli Englannin kuninkaallisen laivaston vuonna 1620 vesillelaskettu 42-tykkinen toisen luokan linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin 10. maaliskuuta 1620 Deptfordin telakalta, jossa rakennustöistä vastasi William Burrell. Se laskettiin vesille vuonna 1620.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen 1627 päällikkönään lordi Denbigh ja myöhemmin lordi Harvey sekä Thomas Kettleby. Se osallistui vielä samana vuonna La Rochelleen tehtyyn hyökkäykseen. Vuonna 1636 aluksen päällikkönä oli Walter Stewart, ja se kuului Northumberlandin johtamaan Kanaalin laivastoon. Aluksen päällikkönä oli vuonna 1638 Sir Henry Mervyn, jonka lippulaivana alus oli kontra-amiraali nimityksen jälkeen. Seuraavana vuonna aluksen päällikkönä oli John Mennes ja vuonna 1641 John Povey, joka oli kontra-amiraalina. Seuraavana vuonna aluksen aluksen ollessa Kanaalin laivastossa sen päällikkönä oli John Mennes uudelleen ja hänen jälkeensä Richard Fogge ja edelleen Richard Haddock. Vuonna 1643 aluksen jatkaessa palvelustaan Kanaalissa sen päällikkönä oli Nathaniel Goodland ja seuraavana vuonna Benjamin Crandley. Goodland oli uudelleen aluksen päällikkönä vuonna 1646.[1]
Alus makasi vuoden 1647 ankkurissa Portsmouthissa. Vuonna 1649 aluksen päällikkönä oli Robert Moulton, jonka alaisuudessa alus osallistui Kinsalen saartoon.
Ensimmäisessä Englannin-Hollannin sodassa aluksen päällikkönä oli vuodesta 1651 alkaen Lionel Lane, ja se osallistui 19. toukokuuta 1652 Doverin taisteluun, Dungenessin taisteluun 29. marraskuuta, Portlandin taisteluun 18. helmikuuta 1653, Gabbardin taisteluun 2.-3. kesäkuuta ja Texelin taisteluun 31. heinäkuuta. Lane ylennettiin valkoisen laivueen vara-amiraaliksi ennen Gabbardin taistelua. Vuoden 1653 lopulla aluksen päälliköksi tuli John Stoakes.[1]
Sodan päätyttyä alusta ei enää otettu palvelukseen. Vuonna 1660 alus oli aseistettu 56 tykillä. Alus rakennettiin uudelleen Chathamin telakalla vuosina 1664-1666.[1]
Uudelleen rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen uudelleen rakentaminen tilattiin 9. marraskuuta 1664 Chathamin telakalta, missä rakennustöistä vastasi Sir Phineas Pett nuorempi. Se laskettiin vesille 82-tykkisenä toisen luokan linjalaivana helmi- tai maaliskuussa 1666, jolloin rakennuskustannukset olivat 16 870 puntaa ja 15 shillinkiä. Muutostöiden aikana aluksen köliä pidennettiin 3,96 metriä, millä saatiin poistettua tykkikansilla olleet portaat keulassa ja perässä. Rakennustyöt sitoivat pääosan telakan työvoimasta toisen Englannin-Hollannin sodan aikana.[2]
Alus otettiin 4. huhtikuuta 1666 palvelukseen päällikkönään vara-amiraali Sir Christopher Myngs, jonka alaisuudessa se osallistui 7. kesäkuuta neljän päivän taisteluun ruhtinas Rupertin komentaman laivueen etujoukoissa. Taistelussa aluksella sai surmansa 28 miehistön jäsentä ja 87 haavoittui. Surmansa saaneiden joukossa oli aluksen päällikkö Myngs. Aluksen otti komentoonsa 8. kesäkuuta vara-amiraali Sir Edward Spragge, jonka alaisuudessa alus osallistui Pyhän Jaakon päivän taisteluun 25. heinäkuuta sinisen laivueen jälkipäässä. Spragge jätti aluksen 3. joulukuuta.[2]
Kontra-amiraali Sir Joseph Jordan vastaanotti 26. maaliskuuta 1668 aluksen päällikkyyden, ja hän luopui siitä 5. huhtikuuta. Seuraavana päivänä aluksen päälliköksi tuli John Hubbard, joka oli tehtävässä 6. heinäkuuta saakka.[2]
Aluksen päälliköksi tuli 16. tammikuuta 1672 Sir John Kempthorne, joka luopui tehtävästä 10. huhtikuuta. Seuraavana päivänä päälliköksi tuli Thomas Butler eli jaarli Ossory, joka oli tehtävässä 21. lokakuuta saakka. Kolmannessa Englannin-Hollannin sodassa alus osallistui Solebayn taisteluun 28. toukokuuta 1672 punaisen laivueen keskimmäisessä osastossa. Aluksen päälliköksi tuli 20. helmikuuta 1673 Sir William Jennings, joka oli tehtävässä 13. elokuuta asti. Alus osallistui punaisen laivueen selustaosastossa Schooneveldin taisteluihin 28. toukokuuta ja 4. kesäkuuta 1673 sekä Texelin taisteluun 11. elokuuta. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 17. elokuuta Bernard Ludman, joka sai surmansa 29. lokakuuta.[2]
Vuonna 1685 aluksen aseistusta vähennettiin 80 tykkiin. Alus piti vuonna 1690 rakentaa uudelleen, mutta tarkastuksessa se todettiin liian lahoksi. Alus romutettiin Woolwichin telakalla vuonna 1691.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1603–1714 – Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-040-6. (englanniksi)