Vicky Leandros
| Vassiliki Papathanasiou | |
|---|---|
 Vicky Leandros Berliinissä 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. elokuuta 1952 |
| Ammatti | laulaja, poliitikko |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimet | Vicky Leandros |
| Laulukielet | ranska, kreikka, saksa, englanti |
| Aktiivisena | 1965– |
| Tyylilajit | pop |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
| MusicBrainz | |
Vicky Leandros (kreik. Βίκυ Λέανδρος; s. 23. elokuuta 1952 Palaiokastrítsa, Korfu; syntyään kreik. Βασιλική Παπαθανασίου Vassiliki Papathanasiou[1], virallisesti Vicky Freifrau von Ruffin) on kreikkalainen laulaja, joka on tehnyt uransa pääasiassa Saksassa, jossa hän kuuluu aikakautensa menestyneimpiin säveltaiteilijoihin. Maailmanlaajuisesti hänen äänitteitään on myyty yli 55 miljoonaa kappaletta.[2]
Sisällysluettelo
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vicky Leandrosin isä on muusikko Leandros Papathanasiou, joka on tehnyt uransa sekä Kreikassa että Saksassa taiteilijanimenään Leo Leandros. Vicky Leandros seurasi isänsä jalanjälkiä ja muutti Saksaan 1958. Hän opiskeli laulua, balettia ja kitaransoittoa. Hänen lapsuudenperheensä eli Hampurissa, kunnes hänen vanhempansa erosivat 1961. Vicky Leandros kasvoi isänsä hoivissa Hampurissa ja kävi Wartenaun lukion.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vicky Leandrosin esikoissingle "Messer, Gabel, Schere, Licht" (1965) menestyi hyvin Saksassa. Vuonna 1967 hän edusti Luxemburgin yleisradioyhtiötä Eurovision laulukilpailussa Wienissä ja ylti sijalle neljä sävellyksellä "L’amour est bleu". Sävellyksen instrumentaaliversiosta tuli Paul Mauriatin tulkintana ikivihreä. Laulun suomenkielisen version "Rakkaus on sininen" tulkitsi Jukka Kuoppamäki vuonna 1968. Leandros itse levytti suurmenestyksensä seitsemällä kielellä. Muutamien menestyskappaleiden jälkeen Vicky Leandros osallistui jälleen 1972 Eurovision laulukilpailuun, tälläkin kertaa Luxemburgin edustajana. Edustuskappaleena oli Klaus Munron ja Leo Leandrosin sävelteos "Après toi" (saks. "Dann kamst du"), joka voitti kilpailun ja siitä tuli kansainvälinen suurmenestys. Singleä myytiin useana kieliversiona (engl. "Come What May") yli 5,5 miljoonaa kappaletta. "Après toin" Leandros levytti myös kreikaksi ("Mono esi", Yksin sinä, 1972).
Saksassa menestyi erinomaisesti myös korvamadoksi (saks. Gassenhauer, Ohrwurm) luonnehdittu "Theo, wir fahr’n nach Lodz", joka keikkui pitkään listaykkösenä julkaisuvuotenaan 1974. Kyseessä ei ole päivänhitti, vaan sävelteos, jolla on pitkä historia. Tulkinnallaan Vicky Leandros sai ilmentää säveltaiteellista monipuolisuuttaan.
Etenkin 1960-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin Vicky Leandros levytti useimmat singlensä paitsi saksaksi myös kreikaksi, englanniksi, ranskaksi, hollanniksi, japaniksi ja espanjaksi. Kyseisellä konseptilla hän niitti menestystä useissa maissa, kuten Ranska, Belgia, Kanada, Alankomaat, Espanja ja Japani sekä latinalainen Amerikka. Vicky Leandros oli television musiikkiohjelmien vakiokasvo, hän sai useita tunnustuksia ja myi kulta- ja platinalevyjä ympäri maailman.
Vuonna 1998 Vicky Leandros menestyi saksankielisellä tulkinnallaan "Weil mein Herz Dich nie mehr vergisst" Titanic-elokuvan tunnussävelmästä "My Heart Will Go On".
Vuonna 2000 Vicky Leandros tuotti ensimmäisen albuminsa, joka koostui hänen omista sävellyksistään. Albumi on nimeltään Jetzt!. Vuonna 2003 julkaistiin albumi Tragoudi Alliotiko, joka sisältää Vicky Leandrosin tulkintoja Mikis Theodorakisin lauluista. Theodorakis itse valvoi levyn tuottamista. Samana vuonna Leandros sai huomionosoituksen sekä Kreikan valtiolta - Kreikan tunnetuksi tekemisestä - että Kreikan ortodoksikirkolta - köyhyyden vastaisesta työstä.
Vuonna 2006 Vicky Leandros valittiin Pireuksen kunnanvaltuustoon sosialistipuolue PASOKin listalta. Hänen fokuksenaan oli alueen kulttuuriperinnön vaaliminen.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vicky Leandrosilla on poika ensimmäisestä avioliitostaan. Toisen aviopuolisonsa Enno Freiherr von Ruffinin kanssa hänellä on kaksi lasta; kyseinen liitto alkoi 1986 ja päättyi 2005. Vuodesta 2012 Vicky Leandros on asunut jälleen Hampurissa. Hänen nuorin tyttärensä, Sandra von Ruffin, on näyttelijä.[3] Lokakuussa 2013 Leandros tuli ensi kerran isoäidiksi: hänen vanhempi tyttärensä Milana synnytti pojan.[4]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Albumin nimi | Listasijoitus[5] | Huomioita | ||
|---|---|---|---|---|---|
| DE Saksa |
AT Itävalta |
CH Sveitsi | |||
| 1966 | Songs und Folklore | — | — | — | Julkaistu: 1966 |
| 1967 | A Taste of … Vicky | — | — | — | Julkaistu: 1967 |
| 1968 | Summertime Forever | — | — | — | Julkaistu: 1968 |
| 1969 | Ich glaub’ an dich | — | — | — | Julkaistu: 1969 |
| 1969 | Vicky und ihre Hits | — | — | — | Julkaistu: 1969 |
| 1971 | Ich bin | 33 | — | — | Julkaistu: 15. helmikuuta 1971 |
| 1972 | Vicky Leandros | 7 | — | — | Julkaistu: 15. toukokuuta 1972 |
| 1973 | Meine Freunde sind die Träume | 13 | 10 | — | Julkaistu: 15. kesäkuuta 1973 |
| 1974 | Mein Lied für dich | 4 | — | — | Julkaistu: 15. heinäkuuta 1974 |
| 1975 | Across the Water | — | — | — | Julkaistu: 1975 |
| 1975 | Ich liebe das Leben | 22 | — | — | Julkaistu: 15. elokuuta 1975 |
| 1977 | V. L. | 16 | — | — | Julkaistu: 15. maaliskuuta 1977 |
| 1977 | Du, du liegst mir am Herzen | — | — | — | Julkaistu: 1977 |
| 1977 | Süßer die Glocken nie klingen | — | — | — | Julkaistu: 1977 |
| 1978 | Ich bin ein Mädchen | — | — | — | Julkaistu: 1978 |
| 1978 | Meine Liebe, meine Lieder | — | — | — | Julkaistu: 1978 |
| 1981 | Ich gehe neue Wege | — | — | — | Julkaistu: 1981 |
| 1981 | Love Is Alive | — | — | — | Julkaistu: 1981 |
| 1981 | Sing Greek Songs | — | — | — | Julkaistu: 1981 (Demis Roussosin kanssa) |
| 1982 | Verlorenes Paradies | — | — | — | Julkaistu: 1982 |
| 1983 | Vicky | — | — | — | Julkaistu: 1983 |
| 1985 | Eine Nacht in Griechenland | — | — | — | Julkaistu: 1985 |
| 1988 | Ich bin ich | — | — | — | Julkaistu: 1988 |
| 1990 | Starkes Gefühl | — | — | — | Julkaistu: 1990 |
| 1991 | Nur einen Augenblick | — | — | — | Julkaistu: 1991 |
| 1993 | Antres | — | — | — | Julkaistu: 1993 |
| 1995 | Lieben und Leben | 81 (8 vkoa) |
— | — | Julkaistu: 14. lokakuuta 1995 |
| 1997 | Gefühle | 42 (7 vkoa) |
— | — | Julkaistu: 7. huhtikuuta 1997 |
| 1998 | Weil mein Herz Dich nie mehr vergißt | 59 (7 vkoa) |
— | — | Julkaistu: 10. elokuuta 1998 |
| 2000 | Jetzt! | 52 (3 vkoa) |
43 (3 vkoa) |
— | Julkaistu: 27. helmikuuta 2000 |
| 2001 | Mit offenen Armen | — | — | — | Julkaistu: 29. lokakuuta 2001 |
| 2003 | Vicky Leandros singt Mikis Theodorakis | 78 (2 vkoa) |
— | — | Julkaistu: 29. syyskuuta 2003 |
| 2009 | Möge der Himmel | 26 (6 vkoa) |
55 (1 vkoa) |
— | Julkaistu: 13. maaliskuuta 2009 |
| 2010 | Zeitlos | — | — | — | Julkaistu: 24. syyskuuta 2010 |
| 2015 | Ich weiß, dass ich nichts weiß | 66 (… vkoa) |
— | — | Julkaistu: 9. lokakuuta 2015 |
DVD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Weihnachten mit Vicky Leandros (2002)
- Vicky Leandros singt Mikis Theodorakis – Ein Ariola Klassiker (2003)
- Ich bin wie ich bin – Das Jubiläumskonzert (2006)
- Apres toi (2007)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vicky Leandros / Vita Vickyleandros.eu. © 2017 Vicky Leandros & Christian Müller. Viitattu 13.5.2017.
- ↑ Biografie: Vicky Leandros "Best of" Universal-music.de. Universal Music Group. Viitattu 13.5.2017.
- ↑ Sandra Ruffin spielt ihre erste Rolle im Fernsehen (John, Camilla) Abendblatt.de. © Hamburger Abendblatt 2017. Viitattu 13.5.2017.
- ↑ Vicky Leandros ist zum ersten Mal Oma geworden Ok-magazin.de. © 2017 OK! Verlag GmbH & Co. KG. Viitattu 13.5.2017.
- ↑ Lähteet: DE AT CH
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
