Vicky Leandros

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vicky Leandros
Vicky Leandros Berliinissä 2010.

Vicky Leandros (kreik. Βίκυ Λέανδρος; s. 23. elokuuta 1952 Palaiokastrítsa, Korfu; syntyään kreik. Βασιλική Παπαθανασίου Vassiliki Papathanasiou[1], virallisesti Vicky Freifrau von Ruffin) on kreikkalainen laulaja, joka on tehnyt uransa pääasiassa Saksassa, jossa hän kuuluu aikakautensa menestyneimpiin säveltaiteilijoihin. Maailmanlaajuisesti hänen äänitteitään on myyty yli 55 miljoonaa kappaletta.[2]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vicky Leandrosin isä on muusikko Leandros Papathanasiou, joka on tehnyt uransa sekä Kreikassa että Saksassa taiteilijanimenään Leo Leandros. Vicky Leandros seurasi isänsä jalanjälkiä ja muutti Saksaan 1958. Hän opiskeli laulua, balettia ja kitaransoittoa. Hänen lapsuudenperheensä eli Hampurissa, kunnes hänen vanhempansa erosivat 1961. Vicky Leandros kasvoi isänsä hoivissa Hampurissa ja kävi Wartenaun lukion.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vicky Leandrosin esikoissingle "Messer, Gabel, Schere, Licht" (1965) menestyi hyvin Saksassa. Vuonna 1967 hän edusti Luxemburgin yleisradioyhtiötä Eurovision laulukilpailussa Wienissä ja ylti sijalle neljä sävellyksellä "L’amour est bleu". Sävellyksen instrumentaaliversiosta tuli Paul Mauriatin tulkintana ikivihreä. Laulun suomenkielisen version "Rakkaus on sininen" tulkitsi Jukka Kuoppamäki vuonna 1968. Leandros itse levytti suurmenestyksensä seitsemällä kielellä. Muutamien menestyskappaleiden jälkeen Vicky Leandros osallistui jälleen 1972 Eurovision laulukilpailuun, tälläkin kertaa Luxemburgin edustajana. Edustuskappaleena oli Klaus Munron ja Leo Leandrosin sävelteos "Après toi" (saks. "Dann kamst du"), joka voitti kilpailun ja siitä tuli kansainvälinen suurmenestys. Singleä myytiin useana kieliversiona (engl. "Come What May") yli 5,5 miljoonaa kappaletta. "Après toin" Leandros levytti myös kreikaksi ("Mono esi", Yksin sinä, 1972).

Saksassa menestyi erinomaisesti myös korvamadoksi (saks. Gassenhauer, Ohrwurm) luonnehdittu "Theo, wir fahr’n nach Lodz", joka keikkui pitkään listaykkösenä julkaisuvuotenaan 1974. Kyseessä ei ole päivänhitti, vaan sävelteos, jolla on pitkä historia. Tulkinnallaan Vicky Leandros sai ilmentää säveltaiteellista monipuolisuuttaan.

Etenkin 1960-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin Vicky Leandros levytti useimmat singlensä paitsi saksaksi myös kreikaksi, englanniksi, ranskaksi, hollanniksi, japaniksi ja espanjaksi. Kyseisellä konseptilla hän niitti menestystä useissa maissa, kuten Ranska, Belgia, Kanada, Alankomaat, Espanja ja Japani sekä latinalainen Amerikka. Vicky Leandros oli television musiikkiohjelmien vakiokasvo, hän sai useita tunnustuksia ja myi kulta- ja platinalevyjä ympäri maailman.

Vuonna 1998 Vicky Leandros menestyi saksankielisellä tulkinnallaan "Weil mein Herz Dich nie mehr vergisst" Titanic-elokuvan tunnussävelmästä "My Heart Will Go On".

Vuonna 2000 Vicky Leandros tuotti ensimmäisen albuminsa, joka koostui hänen omista sävellyksistään. Albumi on nimeltään Jetzt!. Vuonna 2003 julkaistiin albumi Tragoudi Alliotiko, joka sisältää Vicky Leandrosin tulkintoja Mikis Theodorakisin lauluista. Theodorakis itse valvoi levyn tuottamista. Samana vuonna Leandros sai huomionosoituksen sekä Kreikan valtiolta - Kreikan tunnetuksi tekemisestä - että Kreikan ortodoksikirkolta - köyhyyden vastaisesta työstä.

Vuonna 2006 Vicky Leandros valittiin Pireuksen kunnanvaltuustoon sosialistipuolue PASOKin listalta. Hänen fokuksenaan oli alueen kulttuuriperinnön vaaliminen.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vicky Leandrosilla on poika ensimmäisestä avioliitostaan. Toisen aviopuolisonsa Enno Freiherr von Ruffinin kanssa hänellä on kaksi lasta; kyseinen liitto alkoi 1986 ja päättyi 2005. Vuodesta 2012 Vicky Leandros on asunut jälleen Hampurissa. Hänen nuorin tyttärensä, Sandra von Ruffin, on näyttelijä.[3] Lokakuussa 2013 Leandros tuli ensi kerran isoäidiksi: hänen vanhempi tyttärensä Milana synnytti pojan.[4]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Albumin nimi Listasijoitus[5] Huomioita
DE
Saksa
AT
Itävalta
CH
Sveitsi
1966 Songs und Folklore Julkaistu: 1966
1967 A Taste of … Vicky Julkaistu: 1967
1968 Summertime Forever Julkaistu: 1968
1969 Ich glaub’ an dich Julkaistu: 1969
1969 Vicky und ihre Hits Julkaistu: 1969
1971 Ich bin 33 Julkaistu: 15. helmikuuta 1971
1972 Vicky Leandros 7 Julkaistu: 15. toukokuuta 1972
1973 Meine Freunde sind die Träume 13 10 Julkaistu: 15. kesäkuuta 1973
1974 Mein Lied für dich 4 Julkaistu: 15. heinäkuuta 1974
1975 Across the Water Julkaistu: 1975
1975 Ich liebe das Leben 22 Julkaistu: 15. elokuuta 1975
1977 V. L. 16 Julkaistu: 15. maaliskuuta 1977
1977 Du, du liegst mir am Herzen Julkaistu: 1977
1977 Süßer die Glocken nie klingen Julkaistu: 1977
1978 Ich bin ein Mädchen Julkaistu: 1978
1978 Meine Liebe, meine Lieder Julkaistu: 1978
1981 Ich gehe neue Wege Julkaistu: 1981
1981 Love Is Alive Julkaistu: 1981
1981 Sing Greek Songs Julkaistu: 1981
(Demis Roussosin kanssa)
1982 Verlorenes Paradies Julkaistu: 1982
1983 Vicky Julkaistu: 1983
1985 Eine Nacht in Griechenland Julkaistu: 1985
1988 Ich bin ich Julkaistu: 1988
1990 Starkes Gefühl Julkaistu: 1990
1991 Nur einen Augenblick Julkaistu: 1991
1993 Antres Julkaistu: 1993
1995 Lieben und Leben 81
(8 vkoa)
Julkaistu: 14. lokakuuta 1995
1997 Gefühle 42
(7 vkoa)
Julkaistu: 7. huhtikuuta 1997
1998 Weil mein Herz Dich nie mehr vergißt 59
(7 vkoa)
Julkaistu: 10. elokuuta 1998
2000 Jetzt! 52
(3 vkoa)
43
(3 vkoa)
Julkaistu: 27. helmikuuta 2000
2001 Mit offenen Armen Julkaistu: 29. lokakuuta 2001
2003 Vicky Leandros singt Mikis Theodorakis 78
(2 vkoa)
Julkaistu: 29. syyskuuta 2003
2009 Möge der Himmel 26
(6 vkoa)
55
(1 vkoa)
Julkaistu: 13. maaliskuuta 2009
2010 Zeitlos Julkaistu: 24. syyskuuta 2010
2015 Ich weiß, dass ich nichts weiß 66
(… vkoa)
Julkaistu: 9. lokakuuta 2015

DVD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Weihnachten mit Vicky Leandros (2002)
  • Vicky Leandros singt Mikis Theodorakis – Ein Ariola Klassiker (2003)
  • Ich bin wie ich bin – Das Jubiläumskonzert (2006)
  • Apres toi (2007)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vicky Leandros / Vita Vickyleandros.eu. © 2017 Vicky Leandros & Christian Müller. Viitattu 13.5.2017.
  2. Biografie: Vicky Leandros "Best of" Universal-music.de. Universal Music Group. Viitattu 13.5.2017.
  3. Sandra Ruffin spielt ihre erste Rolle im Fernsehen (John, Camilla) Abendblatt.de. © Hamburger Abendblatt 2017. Viitattu 13.5.2017.
  4. Vicky Leandros ist zum ersten Mal Oma geworden Ok-magazin.de. © 2017 OK! Verlag GmbH & Co. KG. Viitattu 13.5.2017.
  5. Lähteet: DE AT CH

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]