Vickersin 76 millimetrin ilmatorjuntatykki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vickers 76 mm ilmatorjuntatykki
Vickers 76 ItK/34 V Imatralla 1943
Vickers 76 ItK/34 V Imatralla 1943
Aseen tyyppi ilmatorjuntatykki
Alkuperämaa  Iso-Britannia
Palvelushistoria
Valtion käytössä

 Alankomaat
 Belgia
 Kiina
 Liettua
 Portugali
 Romania
 Suomi
 Tanska

 Turkki
Sodissa Toinen maailmansota
Valmistushistoria
Valmistajat Vickers
Tekniset tiedot
Paino 3500 kg
Putken pituus 298 cm
Kaliiperi 76,2 mm
Tulinopeus 12 laukausta minuutissa
Lähtönopeus 750 m/s
Ampumakulmat 0 - 90°
Maksimikantama 5000 m

Vickersin 76 millimetrin ilmatorjuntatykki on englantilaisen Vickers-tehtaan kehittämä ilmahyökkäysten torjuntaan suunniteltu tykki.

Tykin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian sotatoimisto oli ensin määrännyt ja sitten hylännyt 75 mm:n Vickers-lentokone-aseen. Kun Vickers-Armstrong Ltd:llä oli ase valmiina, se päätti tarjota sitä ulkomailla ja saavutti kohtuullisen menestyksen myymällä sitä esimerkiksi Belgialle, Tanskalle, Hollannille, Kiinalle, Portugalille, Romanialle, Turkille ja Liettualle 1930-luvulla. Tämän lisäksi asetta valmistettiin Tanskassa lisenssillä. Tyypillisesti tuon aikakauden liikkuville raskaille ilmatorjunta-aseille niiden kuljetusvälineet olivat yksi- ja kaksipyöräisiä, mikä mahdollisti niiden hinaamisen.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykin tekniset ominaisuudet:[1]

  • Kaliiperi: 76,2 mm (putkessa 16 kierrettä)
  • Ammuksen lähtönopeus: 750 m/s
  • Tehokas ampumaetäisyys: 5 km
  • Ominaistulinopeus: 12 laukausta/minuutissa
  • Korotuskulma: 0 – +90 astetta
  • Paino: n. 3500 kg (kuljetuskunnossa) ja n. 2900 kg ampumakunnossa

Vickersin 76 mm ilmatorjuntatykki Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi osti 12 tykkiä Isosta-Britanniasta vuonna 1936. Tykit sijoitettiin Viipuriin ja Suomenlinnaan. Niitä käytettiin talvi- ja jatkosodassa.[2] Nämä aseet olivat kaikki hinattavia.

1930-luvun alussa suomalaiset olivat vieneet suuria määriä voita Britanniaan. 1930-luvun puoliväliin mennessä tämä vientiliiketoiminta oli luonut melkoisen velkaa. Britannian hallitus tarjoutui maksamaan tämän velan nykyaikaisilla Vickersin valmistamilla ilmatorjunta-aseilla. Vickers-Armstrongin kilpailija Bofors Ab yritti parhaansa mukaan estää suomalaisia ostamasta näitä aseita.

Suomi oli päättänyt käyttää 76,2 mm:n kaliiperia vakiokaliiperina myös raskaissa ilmatorjunta-tykeissä, koska se oli jo vakiokaliiperina Suomen kevyissä kenttätykeissä. Vickers toimitti aseet Suomelle 76,2 mm:n kaliiperisena tavallisemman 75 mm:n kaliiperin sijaan.

Suomalaisten tämän aseen käyttämät ammukset olivat samat kuin 76 ItK / 28 B:ssä ja 76 ItK / 29B:ssä, jotka Bofors oli toimittanut Suomen armeijalle jo muutama vuosi aiemmin. Näiden aseiden ristinivelet eivät myöskään olleet Vickersin vakiomateriaaleja, koska Crichton-Vulcan valmisti niitä Suomessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. FINNISH ARMY 1918 - 1945: ANTIAIRCRAFT GUNS PART 3 www.jaegerplatoon.net. Viitattu 2.1.2021.
  2. TYKIT ILMATORJUNTAMUSEO. Viitattu 2.1.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]