Vesikontiaiset
| Vesikontiaiset | |
|---|---|
 Venäjänvesikontiainen (Desmana moschata) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Soricomorpha |
| Heimo: | Kontiaiset Talpidae |
| Alaheimo: | Kontiaiset Talpinae |
| Tribus: |
Vesikontiaiset Desmanini Thomas, 1912 |
| Katso myös | |
Vesikontiaiset eli vesimaamyyrät (Desmanini) on kontiaisten eli maamyyrien heimoon kuuluva tribus. Sitä on aiemmin pidetty myös alaheimona (Desmaninae) tai omana heimonaan (Desmanidae).[1][2] Siihen kuuluu kaksi lajia, jotka ovat kookkaimpia nykyisin elävistä kontiaisista. Molemmat lajit elävät vedessä ja kaivavat tunnelinsa jokien törmille.[3]
Vesikontiaiset ovat sopeutuneet vesielämään. Niiden kuono on litteä ja raajoissa on räpylät. Lisäksi lajeilla on pitkä häntä ja vettä hylkivä turkki.
Tribukseen kuuluvat seuraavat suvut ja lajit:[1]
- Suku Desmana
- Venäjänvesikontiainen eli piisamimaamyyrä (Desmana moschata)
- Suku Galemys
- Pyreneidenvesikontiainen eli vesimaamyyrä eli pyreneidenvesimaamyyrä[4] (Galemys pyrenaicus)
Lajeista pyreneidenvesikontiainen elää nimensä mukaisesti Pyreneiden niemimaalla ja venäjänvesikontiainen lähinnä Venäjän Euroopan puoleisissa osissa sekä Ukrainassa ja Kazakstanissa Donin, Volgan ja Uraljoen varsilla[2]. Venäjänvesikontiaista on lisäksi istutettu turkiseläimeksi Euroopan Dneprille[5].
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b ITIS: Desmanini Luettu 24.12.2011 (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Talpidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 24.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Valste, Juha & Cajander, Veli-Risto: Maailman luonto: Nisäkkäät 1. Espoo: Weilin+Göös, 1998. ISBN 951-35-6493-2.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2018. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 454. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
|