Vesihoito
Vesihoidoksi sanottiin terveyslähteiden yhteyteen perustettujen terveyskylpylöiden hoitomenetelmiä, kuten eri lämpöisiä kosteita kääreitä, amme- ja istumakylpyjä sekä erilaisia kylmiä suihkuja. Myös terveyttä edistävän lähdeveden juonti useita kertoja päivässä kuului vesihoidon menetelmiin. Vesihoitoa on käytetty ainakin hermostollisten sairauksien ja reumasairauksien hoidossa sekä kivun lievityksessä.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesihoito levisi laajalti yli Euroopan 1800-luvun alkupuolella. Suomessa yksi ensimmäisistä vesihoitoa tarjoavista terveyskylpylöistä oli Kupittaan kylpylä Turussa. Sen lääkärinä toimi arkkiatri Gabriel von Bonsdorff, joka oli Saksassa perehtynyt paikallisiin terveyskylpylöihin. Hän perusti vesihoidon lääketieteellisiin havaintoihin ja käytti sen rinnalla myös suoneniskentää, kuppausta, espanjankärpäslaastaria, iilimatoja ja lääkehoitoa, jota puolestaan erään Ruotsissa vesihoitoa tarjonneen maineikkaan kylpylän lääkärit karttoivat. Ruotsissa vesihoitoa kutsuttiin luonnonlääketieteeksi ja se erotettiin normaalista lääketieteestä, joka käytti lääkkeitä sairaita hoitaessaan.[1]
Eräs innokkaimmista vesihoidon kannattajista Suomessa oli everstiluutnantti Aleksander af Forselles, joka toimi Evon metsäopiston johtajana vuodesta 1858 alkaen. Hänkin oli perehtynyt vesihoitoon Saksassa ja oli alkanut soveltaa itse sen hoitomenetelmiä. Hän ylisti vesihoidon suurenmoisia saavutuksia ja mainosti niitä laajasti lehdistössä. Forselles vastusti kiihkeästi lääkkeiden käyttöä vesihoidon yhteydessä, mikä sai aikaan lääkärikunnan vastustuksen Forsellesin vesihoitoa suosivaa asennetta kohtaan. Forselles kumppaneineen suunnitteli oman vesihoitolan perustamista ja laati sille piirustuksetkin. Kylpylä perustettiin Helsingin Kaisaniemeen ja se tunnettiin nimellä Wilhelmsin vesihoitola. Nimensä kylpylä sai saksalaisen johtajansa Friedrich Wilhelm Everthin mukaan. Yritys ei kuitenkaan kannattanut taloudellisesti, koska innostus vesihoitoihin oli laantunut, ja kylpylä jouduttiin pian sulkemaan.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pesonen, Niilo: Piirilääkärinä Suomessa 1800-luvulla, s. 104-112. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16283-3.
- ↑ Jakob Henrik Alexander af Forselles hamewiki.fi. Arkistoitu 30.7.2021. Viitattu 30.7.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pesonen, Niilo: Piirilääkärinä Suomessa 1800-luvulla. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16283-3.
- Tommila, Päiviö: Helsinki kylpyläkaupunkina 1830 - 1850-luvuilla. Helsinki-seura, 1982.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vesi, sauna ja kylpylähoidot - Nurmijärvi (nurmijarvi.fi)