Verjuis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuva verjuisin valmistuksesta keskiaikaisessa käsikirjoituksessa.

Verjuis, hapanrypälemehu (sananmukaisesti vihermehu), oli keskiajalla suosittu raaka-aine, jolla saatiin hapokasta makua ruokaan. Se valmistettiin raaoista viinirypäleistä puristamalla. Keskiajalla verjuisia saatettiin valmistaa muistakin raaoista hedelmistä tai marjoista (esimerkiksi omenoista ja kirsikoista).

Verjuis on usein hankalasti saatava raaka-aine, ja nykyisin länsimaisessa keittiössä verjuisin sijaan ruokaan käytetään sitruuna-, limetti-, greippi- tai kumkvattimehua. Etnisistä kaupoista voi kuitenkin löytää libanonilaista verjuisia nimellä hosrum tai iranilaista nimellä abghooreh.

Platina kirjoittaa verjuisin ominaisuuksista: ”Viinietikka on terävämmän makuista kuin verjuis, joka rauhoittaa polttelevan vatsan hellemmin eikä riuduta tai heikennä kehoa samoin kuin viinietikka. Erityisen hyvä Verjuis on rauhattomalle tai sekaiselle vatsalle ja janoiselle maksalle, jos sitä käyttää sellaisenaan raakana, sillä se menettää osan tehostaan keitettynä.”