Veniamin Fleišman
Veniamin Iosifovitš Fleišman (ven. Вениами́н Ио́сифович Фле́йшман; 20. heinäkuuta 1913 Bežetsk – 14. syyskuuta 1941 Kraassela, Leningrad) oli neuvostoliittolainen säveltäjä.[1]
Fleišman opiskeli lapsena viulunsoittoa ja työskenteli myöhemmin opettajana koulussa. Vuonna 1935 hän muutti Leningradiin, jossa aloitti sävellysopinnot Mihail Judinin johdolla. Vuonna 1937 hän siirtyi Dmitri Šostakovitšin ensimmäiselle sävellysluokalle Leningradin konservatorioon, jossa hänen opiskelutovereihinsa kuuluivat Orest Jevlahov, Georgi Sviridov, Juri Levitin ja Galina Ustvolskaja.[1] Fleišmanista tuli myöhemmin Šostakovitšin ystävä, joka tämän mukaan tutustutti hänet juutalaisten kansanmusiikkiperinteisiin. Šostakovitš käytti pmaksumiaan juutalaisvaikutteita myöhemmissä sävellyksissään.[2]
Fleišman liittyi Leningradin piirityksen aikana kaupunkilaisten vapaaehtoisprikaatiin ja sai surmansa taistellessaan.[1] Myös hänen veljensä Isai ja Ilja kuolivat toisessa maailmansodassa vuosina 1941 ja 1942.[2] Veniaminin kuollessa leskeksi jäi vaimo Ljudmila.[1] Fleišman nimesi poikansa sävellysopettajansa mukaan Dmitriksi[2], ja hänellä oli vaimonsa kanssa myös tytär Olga.[1]
Ainoa Fleišmanilta säilynyt teos on Anton Tšehovin novelliin pohjautuva ooppera Skripka Rotšilda (Rothschildin viulu). Säveltäjä ehti laatia valmiiksi ja osin orkestroida teoksesta version lauluäänille sekä pianolle. Oopperan aihetta Fleišmanille oli ehdottanut Šostakovitš. Vuonna 1943 Šostakovitš sai haltuunsa sen nuotit toiselta entiseltä opiskelijalta, armeijan kapteeni Boris Kljuznerilta.[1] Hän saattoi orkestraation loppuun, ja hänen aloitteestaan ooppera kantaesitettiin Moskovassa vuonna 1960. Vuonna 1968 teos esitettiin Leningradissa, mutta viranomaiset julistivat sen "sionistiseksi" ja kielsivät sen myöhemmät esitykset.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
