Venehautaus

Viikinkivenehauta Oseberg Norjassa. Kahden ihmisluurangon lisäksi haudasta löytyi 14 hevosen, yhden härän ja kolmen koiran jäänteet.

Venehautaus tarkoittaa rautakautista tapaa haudata vainaja veneessä polttamatta sitä. Vainaja ja mahdollisesti joitakin hänen läheisiään aseteltiin veneeseen makaamaan. Jos vainaja oli mies, mukaan aseteltiin hauta-antimiksi esimerkiksi tarve-esineitä, aseita ja taisteluvarusteita. Myös naiselle annettiin mukaan hänen ammattiinsa ja asemaansa liittyviä esineitä, esimerkiksi savikulhoja ja erilaisia koruja.

Arkkuhautaus saattaa olla samaa perinnettä, mikä on havaittu nuoremmalta kivikaudelta ja pronssikaudelta. Silloin hauta-arkkuna käytettiin puunrungoista koverrettuja ruuhia. Niitä saatettiin laittaa kaksi vastakkain niin, että syntyi arkku, tai sitten vainaja peitettiin ruuhella. Pronssikaudella laivalatomukset olivat veneen symboli. Myöhemmin samoilta alueilta löytyi venehautoja.

Venehautauksia voidaan ajatella olevan kolmenlaisia. Arkeologit ovat löytäneet maakummuista ja kiviröykkiöistä veneitä, jonne vainajat on haudattu veneen pohjalla makaamaan. Sitä tapaa kutsutaan (polttamattomiksi) venehautaukseksi. Tällaisia hautoja on verraten vähän. Mikäli vainaja seremonian jälkeen poltettiin veneessään, sitä kutsutaan polttovenehautaukseksi. Niitä on moninkertainen määrä polttamattomiin hautauksiin verrattuna. Kolmas vaihtoehto tunnetaan aikakirjoista ja myyteistä: Vainaja aseteltiin veneeseen ja jätettiin meren hoitoon, polttaen tai polttamatta. Tämä hautaamistapa syntyi Skandinaviassa varhain – kivikaudelta tunnetaan hautaaminen puunrungosta koverrettuihin veneisiin, ja pronssikaudella hautojen ympärille rakennettiin laivan tai veneen muotoisia kivikehiä.

Kun polttamaton venehauta oli katettu lankuilla kammioksi ja peitetty maalla, sen päälle kerättiin vielä kiviröykkiö tai maakumpu. Tapaa on käytetty eniten Itämeren ympäristössä. Se lienee alkujaan peräisin germaaneilta tai skandinaaveilta. Venehautauksia tehtiin roomalaiselta rautakaudelta viikinkiajan loppuun eli 300–1000 jaa., mutta kristilliseltä ajalta niitä ei enää tunneta. Eniten laivahautauksia tunnetaan viikinkiajalta, ja ne muodostavat 77 prosenttia kaikista venehaudoista (niistä 67 prosenttia on Norjassa).

Venehaudat eri maissa

Polttamattomat venehaudat ovat skandinaavinen erikoisuus erityisesti merovingiajan ja myöhäisrautakauden Norjassa ja Ruotsissa.

Norja

Norjalaiset ovat löytäneet runsaasti venehautoja. Niiden keskittymiä on Oslovuonon lähistöltä ja Norjan etelärannoilta, länsirannikon vuonoista, Trøndelagenista ja sen pohjoispuolelta. Niitä on yli 90. Norjalaiset jaottelevat kyseiset haudat vielä venehaudoiksi (båtgrav) ja laivahaudoiksi (skipsgrav). Vene muuttuu laivaksi, kun pituus ylittää 15 metriä.

Paljon venehautoja on löydetty erityisesti Vestfoldista, Østfoldista, Rogalandista ja Nordfjordista, mutta myös Etnestä, Steinkjerista, Buskerudista, Sogn og Fjordanesta, Verdalista, Namdalseidista, Trøndelagista ja Helgelandista. Venehaudat täplittävät Norjan rannikon Oslon seudulta aina Pohjois-Norjan Kvaløyhin saakka.

Erityisen kuuluisa venehauta on Vestfoldin Tønsbergistä löydetty Oseberg, joka kaivettiin esille vuonna 1904, ja Sandefjordista löydetty Gokstad sekä myös Østfoldin Fredrikstadista löydetty Tuneskipet (900 jaa.). Venehautauksia löytyy myös Gauselista Stavangerista.

Ruotsi

Yksittäisten venehautauksien lisäksi on Ruotsissa myös useita hautoja sisältäviä venehautakalmistoja. Yhdessä kalmistossa voi olla 3–14 venehautaa. Kalmistoja on kahdeksan Mälarenin pohjoisrannoilla. Ruotsissa tunnetaan 116 venehautaa, joista 56 on polttohautoja ja 60 ruumishautoja. Venehautoja on runsaammin vasta merovingiaikana, mutta eniten viikinkiaikana, jonka jälkeen ne loppuvat. Mälareninlaaksossa haudatun sukupuoli tunnetaan vain 9 prosentissa tapauksista, mikä heijastaa tilannetta koko Ruotsissa. Ruotsissa on vainajien sukupuoleksi määritetty 42 naista ja 59 miestä, jos muutamat yhteishaudat otetaan huomioon. Miesten haudassa veneen mitta on yleensä ollut 8–9 metriä ja naisen 4–5 metriä.

Uplannissa on Ruotsin kuuluisin venehautakalmisto Vendelin kalmistot (500–800 jaa., esiin on kaivettu 14 venehautaa), mistä johtuu myös nimitys vendelinkausi, joka vastaa suomalaisten merovingiaikaa. Sieltä noin 50 kilometriä etelään sijaitsevat Valsgärden (500–1000-luku, esiin on kaivettu 15 venehautaa), Gamla Uppsala (esiin kaivettu 4), Ulltuna (esiin kaivettu 2) ja Tuna Alsike (esiin kaivettu 10–12). Mälarenin pohjoisrannalla sijaitsevat vielä Tuna Badelunda (esiin kaivettu 8) ja Norsa Köping (15, joista kaivettu esiin yksi) sekä Tuna Badelundasta pohjoiseen Sala (esiin kaivettu 4). Yksittäisiä venehautoja on Skärplingessä Gammelgårdenissa ja Årbyssä Rasbokilissa venehauta ajalta 850–950 jaa..

Venehautakalmistoja on myös Itä-Götanmaalla. Kuddbyssa on Skambyn (10, josta kaivettu yksi) kalmisto, jossa on 10 selvää veneenmuotoista vajoamaa. Styrsandissa on Malmin (3) kalmisto, jossa on kolme venehautaa merkitsevää kuoppaa. Mjölbyssa sijaitsee Norra Bergan kalmisto (alle 10), jossa kymmenessä kuopassa on useita veneenmuotoista vajoamia. Yksittäinen venehauta on Askebyssa. Länsi-Götanmaalla on tutkittu Äskekärrin (900-luvun) 16-metrinen viikinkivene.

Skånessa on yksittäisiä venehautoja. Sellaisia on Lundin lähellä Furulundissa, Malmössä Tornhögissa ja Agnesfridin gymnasiumissa Fosie. Öölannissa on Nabbelundissa Nabberör ja Gotlannissa vain Bulverket ja Viksbåten (1130 jaa.) Söderby-Karlin kotiseutumuseossa.

Suomi ja Viro

Suomessa venehautoja tunnetaan 38, niistä suurin osa polttovenehautoja. Suomesta tunnetaan 30 polttokenttäkalmistoa, joita on löytynyt runsaammin veneenniittejä. Niistä ainakin osaa voidaan varmuudella pitää polttovenehautauksen jäänteinä. Lisäksi yksittäisiä polttovenehautoja tunnetaan mm. Perniöstä ja Vähästäkyröstä. Ainoa varma polttamaton venehauta on löytynyt Ahvenanmaalta. Siellä kalmistossa Karrböle 8 on yksi polttamaton venehauta, joka ajoitetaan noin 800−1000-luvulle.

Virossa Saarenmaalla, Sõrvenniemen kapeimmassa kohdassa Salmen kylässä, on tutkittu Salmen venehaudat (Salme I ja II), jotka on ajoitettu noin vuoteen 750 jKr. Haudasta I löytyi 7 miespuolisen vainajan jäännökset ja haudasta II 33 vainajaa. Vainajat oli aseteltu veneeseen eri asentoihin, jotka liittyvät purjehimiseen. Toisessa veneessä 28 vainajaa oli pinottu neljään kerrokseen. Hauta-antimina olivat ruoka-antimet sekä muutama koira, kotieläimiä ja henkilökohtaista esineistöä. Aseita löydettiin runsaasti. Miekkoja oli yli 40, useita keihäitä, toistakymmentä kilpeä, noin 100 nuolenkärkeä, kovasimia, luukampoja, koruja, piikiveä, kirves ja veitsiä sekä 71 pelinappulaa ja useita arpakuutioita. Laivojen niiteistä voitiin päätellä veneiden muoto ja koko sekä se, soudettiinko vai purjehdittiinko sitä. Vaikuttaa siltä, että Salme II oli purjevene ja siten toistaiseksi vanhin Itämereltä tavattu purjevene.

Tanska ja Saksa

Bornholmissa on useita venehautoja, jotka ovat joko poltettuja taikka palamattomia. Esimerkiksi Slusegaardin kalmistosta on löydetty 1 400 hautaa, joista noin 40 venehautaa on roomalaiselta rautakaudelta alkaen 200 eaa. Tanskassa on vain neljä säilynyttä venehautaa. Kuuluisa on Fyn saaren Kerteminde Fjordin Ladby (Ladbyskibet). Tunnettuja ovat myös Gammelbyn venehauta, Lollandin Flintinge ja Saksaan nykyään kuuluva Hedebyn venehauta.

Islanti, Englanti ja Ranska

Islanti on skandinaavien asuinsaari, mutta sieltä ei ole löytynyt kuin yksi laivahautaus, Vatnsdalur. Tilanne on samalla tavalla erikoinen kuin Gotlannissa, jossa ei ole yhtään venehautaa. Myös Orkneyn saarella Sandayssa on vain yksi Scarin laivahauta. Britteinsaarilla on yllättävän vähän venehautoja, vaikka viikingit kävivät siellä lukuisia taisteluita. Skotlannista tiedetään ainakin Kiloran Bayssa ja Port an Eilean Mhòirissa olevat laivahaudat. Itä-Angliassa Suffolkissa on Snapen ja Woodbridgessa Sutton Hoon laivahaudat. Irlannin ja Englannin välissä olevalla Mansaarella, jossa viikinkejä asui pitkään, on vielä Balladoole ja Ballateare. Ranskan Bretagnessa oleva alue oli myös viikinkien hallinnassa. Sieltä tunnetaan Île de Groix'n laivahauta.

Venäjä ja Ukraina

Viikinkien idänreitiltä venehautoja on löydetty muun muassa Venäjän Novgorodista, Laatokanlinnasta sekä Timerjovosta Jaroslavlin läheltä sekä Ukrainan Tšernihivistä.

Katso myös

• Polttohautaus toimitetaan polttamalla vainaja ja hänen hauta-antimet roviolla.
• Laivalatomus on pronssikautinen hautatapa, jossa venettä edustaa kivistä rakennettu veneenmuotoinen kivikehä. Hauta jäi tämän kehän sisälle.

Lähteet

• RAÄ (Riksantikvarieämbetet), Swedish National Heritage Board. (ruotsiksi)
• Stylega, Frans-Arne: arkeologi.blogspot.fi. (norjaksi)
• Tvauri, Andres: The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia. sarjasta Estonian Archaeology (nro 4). Tarto: Tarton Yliopisto, 2012. ISBN 978-9949-19-936-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.3.2013). (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Stalsberg, Anne: Fra Østersjøen til Svartehavet. Spor - nytt fra fortiden, 2001, s. 37–39. Trondheim: Vittenskapsmuseet NTNU. ISSN 0801-5376. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 4.6.2013. (norjaksi)
• Goddesschess: Ancient Iceland Ship Burial Reconstructed at National Museum
• Kastholm, Ole Thirup: A Late Iron Age Boat-Grave from Petersdal, Denmark