Venceslaus II Böömiläinen

Venceslaus II, Codex Manessemin Mestari 1300-luku

Venceslaus II Přemysl (tšek. Václav II.; puol. Wacław II Czeski); (27. syyskuuta 1271 Praha, Böömin kuningaskunta – 21. kesäkuuta 1305 Praha, Böömin kuningaskunta) oli Böömin kuningas vuosina 1278–1305, Krakovan herttua vuosina 1291–1305 ja Puolan kuningas vuosina 1296–1305.

Suku

Venceslaus kuului Přemyslien dynastiaan. Hän oli Böömin kuningas Ottokar II:n ja tämän toisen puolison, Galitsian prinsessa Kunigunde Rostislavnan (1245–1285) ainoa poika. Hän syntyi kymmenen vuotta vanhempiensa avioitumisen jälkeen. Venceslauksen äiti Kunigunde oli Rostislav Mihailovitšin, Kiovan ruhtinaan, Slavonian käskynhaltijan ja Tšernigovin ruhtinaan sekä Unkarin prinsessa Annan tytär. Annan isä puolestaan oli ollut Unkarin kuningas Béla IV ja äiti kuningatar Maria Laskaris.

Isän puolelta Venceslaus polveutui Saksan kuninkaasta Filip Schwabenilaisesta, joka oli ollut hänen isänsä Ottokar II:n äidinisä. Ottokar II oli vuonna 1276 joutunut keisari Rudolf I:n julistamaan valtakunnankiroukseen. Tämän johdosta Ottokar joutui marraskuussa 1276 allekirjoittamaan uuden sopimuksen, jolla hän luopui kaikista vaatimuksistaan Itävaltaan ja sen ympärillä oleviin Steiermarkin, Kärntenin ja Krainin herttuakuntiin, pitäen itsellään vain Böömin ja Määrin. Rauhan takeeksi Venceslaus kihlattiin Rudolfin ja keisarinna Gertruden tyttären Judithin kanssa. Ottokar II kaatui 26./28. elokuuta 1278 Marchfeldin taistelussa Dürnkrutissa vähän ennen Venceslausin seitsemättä syntymäpäivää.

Böömin kuningas

Ennen Venceslausin tuloa täysi-ikäiseksi sijaishallitsijana toimi Brandenburgin rajakreivi Otto IV, jonka sanotaan pitäneen Venceslausia vankina useissa eri paikoissa, kunnes hän vuonna 1283, 12-vuotiaana, pääsi palaamaan Böömiin. Hänen äitinsä toinen puoliso, Záviš von Falkenstein, toimi sen jälkeen sijaishallitsijana muutaman vuoden ajan. Vuonna 1290 Venceslaus mestautti isäpuolensa Závišin maanpetoksesta syytettynä ja alkoi 19-vuotiaana hallita itsenäisesti.

Krakovan herttua, Puolan kuningas

Přemysl-suvun hallinnassa oleva alue, n. vuonna 1301

Vuonna 1291 Puolan suurherttua Przemysł II luovutti Krakovan herttuakunnan Venceslausille, joka liitettiin Puolan yliherruuteen, mutta Przemysł piti muut herttuakunnat itsellään ja hänet kruunattiin vuonna 1295 kuninkaaksi. Przemysłin kuoleman jälkeen vuonna 1296 Venceslaus nousi Puolan hallitsijaksi vuonna 1300 ja kruunasi itsensä sen kuninkaaksi.

Kutná Horan hopeakaivos

Vuonna 1298 Kuttenbergistä (nyk. Kutná Hora) Keski-Böömistä löydettiin hopeaesiintymä. Venceslaus otti kaivoksen hallintaansa tekemällä hopean tuotannosta kuninkaallisen monopolin ja laski liikkeeseen Prahan groschenin, josta tuli suosituin groschen-tyyppisistä rahoista. Kutná Hora oli yksi kaikkien aikojen rikkaimmista eurooppalaisista hopealöydöksistä: vuosina 1300–1340 kaivos saattoi tuottaa jopa 20 tonnia hopeaa vuodessa.

Vuonna 1300 Venceslaus julkaisi uuden kuninkaallisen kaivostoiminta säädöksen Ius regale montanorum. Tämä oli oikeudellinen asiakirja, jossa määriteltiin kaikki kaivostoiminnan hallinnolliset ja tekniset säännöt ja ehdot.

Unkarin kruunu

Vuonna 1301 Venceslausin sukulainen, Unkarin kuningas Andreas III kuoli ilman miespuolista perillistä ja Árpád-dynastian mieslinja sammui hänen mukanaan. Venceslaus oli yksi valtaistuinta vaatineista sukulaisista. Hän ei kuitenkaan halunnut kruunua itselleen vaan nimesi kuninkaaksi poikansa Venceslaus III:n, joka oli kihlattu vuonna 1298 Andreaksen ainoan lapsen Elisabetin kanssa. 27. elokuuta 1301 Venceslaus III kruunattiin Székesfehérvárissa Unkarin kuninkaaksi.

Unkarin kuningaskunta oli tuolloin käytännössä jakautunut useiden paikallisruhtinaiden kesken. Näistä nuoren Venceslauksen hyväksyivät Unkarin kuninkaaksi vain Ylä-Unkarin Máté III Csák sekä läntisen Transdanubian (suunnilleen nykyinen Itävallan Burgenland) Kőszegi-suku (saks. Güssing, kroat. Gisingovci), jotka olivat heidän vahvimmat kannattajansa pääkaupunki Budan ympärillä. Aba-suku ja Máté Csák vaihtoivat kuitenkin puolta vuonna 1303 ja alkoivat tukea Venceslauksen kilpailijaa Kaarle Robertia. Tämän seurauksena 14-vuotias Venceslaus alkoi pelätä Budassa ja kirjoitti isälleen Prahaan saadakseen apua. Isä mobilisoi suuren armeijan ja hyökkäsi Budaan, mutta tilannetta harkittuaan hän veikin poikansa ja Unkarin pyhän kruunun turvaan Böömiin vuonna 1304. Nuoren kuningas Venceslauksen käskynhaltijaksi Unkariin jäi Iván Kőszegi.

Venceslaus II:n hallituskauden aikana kaupunkien kehitys oli voimakasta. Hän suunnitteli perustavansa Keski-Euroopan ensimmäisen yliopiston. Böömin kuningaskunnan valta ja rikkaus sai aikaan suurta kunnioitusta, mutta myös vihamielisyyttä Euroopan kuningassuvuissa.

Perintö

Venceslaus II:ta pidetään yhtenä Tšekin tärkeimmistä kuninkaista. Hän rakensi suuren valtakunnan, joka ulottui Itämerestä aina Tonavaan ja perusti lukuisia kaupunkeja, kuten Plzeňin vuonna 1295. Hän voitti suvulleen kolme kuninkaallista kruunua Böömissä, Unkarissa ja Puolassa. Böömin kuningaskunta oli aikanaan Euroopan suurin hopeantuottaja. Hän laittoi liikenteeseen Prahan groschenin, joka oli vuosisatojen ajan tärkeä eurooppalainen valuutta.

Venceslaus II kuoli 33-vuotiaana 21. kesäkuuta 1305 Prahassa luultavasti tuberkuloosiin. Häntä seurasi valtaistuimelle poika Venceslaus III, viimeinen Přemysl-suvun kuninkaista. Kuningas Venceslaus III ei kyennyt ylläpitämään mahtavaa valtakuntaa, ja pian Venceslaus II:n ennenaikaisen kuoleman jälkeen hänen valtakuntansa alkoi murentua.

Avioliitot ja jälkeläiset

Venceslaus avioitui 24. tammikuuta 1285 Egerissä saksalaisen prinsessa Judith (Guta) von Habsburgin (1271–1297) kanssa, joka oli Saksan kuninkaan, keisari Rudolf I:n ja Gertrude von Hohenbergin tytär. Kuningatar Judith kuoli 18. kesäkuuta 1297, viimeisen, kuolleena syntyneen lapsensa syntymän aiheuttamiin komplikaatioihin.

Heille syntyi kymmenen lasta:

• Ottokar (6. toukokuuta 1288 – 19. marraskuuta 1288), kuoli puolivuotiaana
• Venceslaus III (6. lokakuuta 1289 – 4. elokuuta 1306), Böömin kuningas, Unkarin kuningas ja Puolan kuningas
• Agnes (6. lokakuuta 1289 – pian 6. elokuuta 1296 jälkeen), Venceslauksen kaksoissisar; avioitui vuonna 1296 Ruprechtin, Saksan kuningas Adolf von Nassaun vanhimman pojan kanssa.
• Anna (10. lokakuuta 1290 – 3. syyskuuta 1313), avioitui vuonna 1306 herttua Henrik Kärnteniläisen kanssa.
• Elisabet (20. tammikuuta 1292 – 28. syyskuuta 1330), avioitui vuonna 1310 Böömin kuningas Juhana Luxemburgilaisen kanssa. Heidän poikansa oli keisari Kaarle IV.
• Judith (3. maaliskuuta 1293 – 3. elokuuta 1294), kuoli 1,5 vuoden ikäisenä
• Johannes vanhempi (26. helmikuuta 1294 – 1. maaliskuuta 1295), kuoli vuoden vanhana
• Johannes nuorempi (21. helmikuuta 1295 – 6. joulukuuta 1296), kuoli alle vuoden ikäisenä
• Margarete (21. helmikuuta 1296 – 8. huhtikuuta 1322), avioitui vuonna 1308 Wrocławin herttua Bolesław III:n Anteliaan kanssa.
• Judith (21. toukokuuta 1297), syntyi kuolleena

Judithin kuoleman jälkeen Venceslaus solmi 1303 toisen avioliiton Puolan prinsessa Elisabeth Richezan (tšek.: Eliška-Rejčka; puol: Ryksa-Elżbieta); (1286/1288–1335), Puolan kuningas Przemysł II:n ja Ruotsin prinsessa Rikissa Valdemarsdotterin tyttären kanssa. Heille syntyi yksi lapsi:

• Agnes (25. kesäkuuta 1305 – ennen 4. tammikuuta 1337), avioitui Jaworin herttua Henrik I:n kanssa.

Venceslauksella oli myös lukuisia aviottomia lapsia, kuten Olomoucin piispa Jan Volek (?? – 27. syyskuuta 1351).

Kuvagalleria

• 
  Venceslaus II:n sinetti
• 
  Venceslaus II:n vaakuna (Böömin kuningaskunta)
• 
  Venceslaus II:n vaakuna (Määrin rajamaakunta)
• 
  Venceslaus II Böömin kuningas
• 
  Václav II

Lähteet

• Davies, Norman: God's Playground: A History of Poland. Columbia University Press, 1982. Teoksen verkkoversio.
• Jones, Michael: The New Cambridge Medieval History: Volume 6, C.1300-c.1415. Cambridge: Cambridge University Press, 1995. ISBN 978-0521362900
• Krofta, Kamil: ”Bohemia to the Extinction of the Premyslids”, The Cambridge Medieval History. Cambridge University Press, 1957.
• Nodl, Martin: ”Royal Weddings and Divorces”, Festivities, Ceremonies, and Rituals in the Lands of the Bohemian Crown in Late Middle Ages. Brill, 2022.
• Patrouch, Joseph F.: ”Bella gerant alii" Laodamia's Sisters, Habsburg Brides: Leaving Home for the Sake of the House”, Early Modern Habsburg Women: Transnational Contexts, Cultural Conflicts, Dynastic Continuities. Routledge, 2013.
• Sedlar, Jean W.: East Central Europe in the Middle Ages, 1000-1500. University of Washington Press, 1994. Teoksen verkkoversio.