Venäjän tutkimusalukset
Venäjän meren tutkimusalukset, kuten Sibirjakov, Karpinski ja Gorigledža, muodostavat osan laajasta tutkimusalusverkostosta, johon kuuluu yli 70 alusta. Suurin osa näistä aluksista toimii suoraan Venäjän puolustusministeriön alaisuudessa. Ne on varustettu kehittyneillä kaikuluotaimilla, tutkilla ja joissakin tapauksissa jopa erikoistuneilla tutkimuslaboratorioilla.[1]
Alusten varustelu ja toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monien tutkimusalusten nimessä esiintyy sanat Akademik tai Professor, viitaten niiden tieteelliseen rooliin. Ne ovat varustettu korkearesoluutioisilla kaikuluotaimilla tai vedenalaisilla videokameroilla, jotka mahdollistavat tarkan merenpohjan tutkimuksen. Alukset liikkuvat tyypillisesti siksakkia pienellä nopeudella kartoittaessaan merenpohjaa. Jos alus ajelehtii virran mukana, se voi silti suorittaa tutkimuksia kaikuluotaimella ilman moottorin aiheuttamaa häiriötä.
Strateginen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän tutkimusalusten keskeisenä tehtävänä on merenpohjan kartoitus ja väitetysti näiden tietojen toimittaminen Venäjän asevoimille. Erityisesti ne voivat kartoittaa strategisia kohteita, kuten tietoliikenne- ja sähkökaapeleita, joita voidaan pitää potentiaalisina sotilaallisina kohteina.
Laitteet pystyvät havaitsemaan pieniä kiviä 80 metrin syvyydestä, ja niillä voidaan erottaa merenpohjasta paljon metriä pienemmät kohteet.
Kommunikaatio ja seurantamenetelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän tutkimusalukset pitävät AIS-seurantajärjestelmänsä usein pois päältä, mutta ne lähettävät säätiedot morsekoodina kuuden tunnin välein. Nämä säätiedot sisältävät myös sijaintitiedot, mahdollistaen alusten liikkeiden epäsuoran seuraamisen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ”Putin’s fleet - Russian espionage in the Baltic Sea | DW Documentary”. DW Documentary (käsikirjoitus). 2024-10-22.