Ukrainan maakaasukysymys 2006

Venäjän valtio-omisteisen Gazpromin ja Ukrainan välinen maakaasukysymys oli vuodenvaihteessa 2005–2006 tapahtunut taloudellis-poliittinen selkkaus, joka koski maakaasun toimitusta Venäjältä Ukrainaan. Kiista alkoi maaliskuussa 2005 kaasun hinnasta ja kaasun siirtohinnoista Eurooppaan. Osapuolet eivät päässeet sopimukseen ja Venäjä katkaisi kaasutoimitukset Ukrainaan 1. tammikuuta 2006. Toimitukset jatkuivat tammikuun 4. päivänä, kun kahden kaasuyhtiön välillä solmittiin alustava sopimus. Lopulta valtioiden välistä sopimusta ei solmittu. Kriisi kosketti myös muita lähialueen ja Euroopan valtioita.

Tausta

Maakaasun hinta valtioittain
Valtio	2005	2006	2007
Armenia	$54	$110	$110
Azerbaidžan	$60	$140-160	$230
Baltian maat	$90 (Viro) $92-94 (Latvia) $85 (Liettua)	$120-125	?
Georgia	$62,5	$110	$235
Moldova	$80	$110	$170
Ukraina	$50	$95	$130
Turkki	$243	$260	?
Valko-Venäjä	$46,68	$46,68	$100

Ukraina on energiahuollossaan riippuvainen Venäjän toimittamasta maakaasusta. Maiden välillä on ollut kasvavaa erimielisyyttä kaasun hinnasta Ukrainan suuntauduttua enemmän länteen oranssin vallankumouksen jälkeen. Venäläinen Gazprom tuo Ukrainaan ja samalla vie Länsi-Eurooppaan suuria määriä maakaasua.

Maakaasun markkina ei ole Euroopassa muodostunut täydelliseksi^selvennä. Kaasun hinta on riippuvainen kalliista maakaasunsiirtoputkien rakentamisesta ja ylläpidosta, mikä tarjoaa mahdollisuuden transitotuloihin maille, joiden kautta maakaasu kuljetetaan ostajalle.

Venäjä myi etupiiriinsä mielestään kuuluneelle Ukrainalle maakaasua noin 75 % halvemmalla kuin perittiin kuljetuskustannukset huomioon ottaen länsimailta. Osa alennuksesta oli palkkiota Ukrainalle maakaasuputkesta, joka kulkee Ukrainan halki EU-maihin. Gazprom halusi siirtyä länsieurooppalaisiin markkinahintoihin vaatien 230 dollaria tuhannelta maakaasukuutiometriltä. Ukrainassa haluttiin säilyttää edullinen 50 dollarin kuutiohintataso. Naapurimaa Valko-Venäjän maksoi 47 dollarin kuutiohintaa kaasustaan. Ukraina ja Venäjä kävivät keskustelua yhdeksän kuukautta maakaasun hintatasosta.

Venäjän samankaltaiset pyrkimykset Valko-Venäjän Beltransgazia koskien johtivat Valko-Venäjän velkojen vuoksi maakaasun viennin lyhytaikaiseen keskeyttämiseen 2004, mikä vaikutti myös Saksan ja Hollannin maakaasun saantiin Venäjältä. Valko-Venäjä ja Venäjä pääsivät sopimukseen 2005 Jamal–Eurooppa-maakaasuputken hallinnasta. Valko-Venäjä saa halvalla kaasua ja merkittävä osa putken hallinnasta siirtyi Gazpromille.

Neuvottelut

Venäjä halusi Gazpromin avulla kehittää ja hallita yhdessä Ukrainan Naftogazin kanssa Ukrainan alueella olevaa maakaasuputkistoa. Ukraina vaati, että sille kuuluu transitokorvauksena 15 prosenttia maakaasusta, joka toimitetaan länteen sen alueella olevien maakaasuputkien kautta. Venäjän noin 112 miljardin kuutiometrin kokonaistoimituksista tämä olisi merkinnyt noin 17 miljardia kuutiota.

Ukraina pyrki neuvotteluvoimaa saadakseen kytkemään asiaan myös Venäjän Mustanmeren laivaston vuokraaman neuvostoaikaisen Krimin laivastotukikohdan vähäisen 98 miljoonan dollarin vuosivuokran mahdollisen korotuksen. Venäjä kuitenkin ilmoitti, että vuokrasopimus vuoteen 2017 saakka sisälsi myös Ukrainan valtionrajojentunnustamisen, minkä vuoksi kysymystä laivastotukikohdasta ei voi kytkeä maakaasuasiaan ilman vakavia seurauksia.

Joulukuussa 2005 kiista hintatasosta kärjistyi. Gazprom ilmoitti, että sunnuntaina 1. tammikuuta 2006 kello 10 se katkaisee maakaasun toimitukset Ukrainalle, ellei se suostu maksamaan 230 dollaria maakaasutonnilta. Ukrainassa ei uskottu Venäjän todella katkaisevan maakaasun toimituksia.

Mostransgazin Aleksander Glazkritskin mukaan Ukrainassa on viisi kaasuputkea, mistä kaksi on tarkoitettu Ukrainan kaasun käyttöä varten ja kolme vientiä varten. Näin ollen riittäisi se, että jatkettaisiin maakaasutoimituksia länteen kolmea vientiputkea pitkin ja lopetettaisiin kaasun toimittaminen kahdessa Ukrainalle varatussa maakaasuputkessa.

Sopimus

Ukraina antoi perään Venäjän ja Gazpromin vaatimuksille. 29. joulukuuta 2005 ukrainalainen painos Kommersant-lehdestä ilmoitti, että Ukrainan energiaministerillä olisi valtuudet neuvotella maakaasun hinnoista jopa 95 dollariin tuhannelta kuutiometriltä. Venäjä puolestaan edelleen vaati 230 dollaria kuutiometriltä, mutta tarjosi hinnankorotusajaksi vasta huhtikuuta 2006, jolloin Ukrainan parlamenttivaalit olisivat jo ohi.

Sunnuntaina 1. tammikuuta 2006 Gazprom ilmoitti vähentäneensä Ukrainaan toimitettavaa maakaasua 120 miljoonaa kuutiometriä päivässä, mikä tekee vuodelle laskettuna noin 43,8 miljardia kuutiometriä. Ukrainan kaasun vuosikulutus oli 78 miljardia kuutiometriä, mistä omaa tuotantoa on noin 18 miljardia kuutiometriä ja loput 60 miljardia Gazpromin toimittamaa.

Gazprom ilmoitti heti katkaistuaan Ukrainan maakaasutoimitukset, että se toimittaa Länsi-Eurooppaan tavanomaisesti maakaasua ja että mikäli toimituksista puuttuu jotain, johtunee se siitä, että Ukraina ottaa käyttöönsä Länsi-Eurooppaan toimitettavaa maakaasua.

Maat pääsivät sopimukseen 95 dollarin hintatasosta 4. tammikuuta 2006 siten, että koko kauppa keskitetään Rosukrenergolle ja Gazpromin venäläinen kaasu maksaa sen pyytämät 230 dollaria tuhannelta kuutiometriltä, mutta että Turkmenistan, Kazakstan ja Uzbekistan toimittavat kaasua tätä halvemmalla Gazpromin putkiston kautta, jotta keskihinnaksi muodostuu 95 dollaria tuhannelta kuutiometriltä.

Ukrainan Naftogazin varajohtaja Andrei Lopuhanski ilmoitti 6. tammikuuta, ettei Ukraina osta Rosukrenergolta venäläistä maakaasua lainkaan vuonna 2006. Gazpromin tiedottaja Sergei Kuprianov totesi vastaukseksi, että sopimuksesta poikkeaminen ei ole hyväksyttävää ja se saattaa vaarantaa maakaasun toimitukset.

Ukrainassa ei oltu tyytyväisiä tähän kompromissiin, jonka perusteella maa joutui nyt maksamaan kaasustaan lähes kaksinkertaisen hinnan aiempaan tilanteeseen verrattuna (aikaisemmin noin 50 dollaria). Erityisesti oppositio arvosteli ratkaisua ja kiista vei Juri Jehanurovin hallitukselta tuen. Parlamentti erotti hallituksen 10. tammikuuta, kun 450 jäsenestä 250 kannatti erottamista. Jehanurov säilyy virkaatekevänä pääministerinä, kunnes maahan saadaan uusi hallitus.

Euroopan unionin energiavastaavat pitivät asiasta kriisikokouksen vasta keskiviikkona 4. tammikuuta 2006. Euroopan unionin komissiossa kaasuasioista vastaa latvialainen Andris Piebalgs. Ukraina ja Venäjä jäivät pois kokouksesta. Ukraina totesi, että Ukraina ja Venäjä neuvottelivat maakaasuasiasta keskenään ja että Euroopan unionin energiakomissaarin kokoon kutsumalla kokouksella oli vain tekninen luonne.

Sopimus Turkmenistanin kanssa

Turkmenistanin presidentti Saparmurat Nijazov allekirjoitti Ukrainan kanssa sopimuksen, jonka mukaan Turkmenistan voisi myydä Ukrainalle 40 miljardia maakaasukuutiometriä hintaan 50 dollaria kuutiolta. Vuonna 2006 Turkmenistan toimittaa Venäjälle 30 miljardia maakaasukuutiota 65 dollarin kuutiohintaan. Ukrainan Naftogazin ja Venäjän Gazpromin edustajat kuitenkin arvelivat Turkmenistanin vuoden 2006 tuotannoksi kuitenkin vain 50 miljardia maakaasukuutiota, joten Naftogazin neuvoteltavaksi jää sopia Gazpromin ja Turkmenistanin kanssa, miten tuo määrä jaetaan.

Ukraina on merkittävä maakaasun transitomaa Venäjältä länteen vietävän maakaasun osalta. Ukrainan oma kaasu on pääasiassa Gazpromin välittämää turkmenistanilaista maakaasua. Gazpromista tuli turkmenistanilaisen maakaasun tukkumyyjä sen jälkeen kun Ukrainalle muodostui ongelmia maksujen kanssa. Gazprom takaa säännölliset maksut Turkmenistanille ja omistaa kaasunsiirtoinfrastruktuuria Turkmenistanissa.

Katso myös

• Nord Stream

Aiheesta muualla

• Itävallan OMV (englanniksi)
• RIA-Novosti (englanniksi) Copyright notice (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Ukrainska Pravda What is Putin striving for? The geopolitical aspect of the Russian ‘gas counterattack’ (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)