Venäjän Maarianhaminan konsulaatti
Venäjän Maarianhaminan konsulaatti on Venäjän valtion diplomaattinen edustusto Suomessa Ahvenanmaan maakunnassa. Se sijaitsee Maarianhaminan keskustassa osoitteessa Norra Esplanadgatan 11. Konsulina toimii Aleksandr Rogov.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konsulaatti perustettiin vuonna 1940 välirauhan aikana.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov lausui Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokouksessa 31. toukokuuta 1939 pitämässään puheessa paheksuntansa siitä, että Ahvenanmaan kysymys oli ratkaistu Kansainliitossa vuonna 1921 silloisen Neuvosto-Venäjän kantaa huomioimatta. Molotov piti Ahvenanmaan sijaintia Suomenlahden suulla Neuvostoliiton turvallisuuden kannalta strategisesti tärkeänä eikä katsonut vuoden 1921 Genéven sopimuksen sitovan Neuvostoliittoa. J. K. Paasikiven mukaan Neuvosto-Venäjää ei ollut kutsuttu Ahvenanmaan kysymyksen käsittelyyn vuonna 1921 sen vuoksi, että sen kansainvälinen asema oli vakiintumaton eikä sillä ollut diplomaattisuhteita läntisen Euroopan suurvaltoihin.[2]
Talvisodan aikana suomalaiset rakensivat Ahvenanmaalle muutamia varustuksia.[2]
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhansopimuksessa maaliskuussa 1940 Ahvenanmaata ei mainittu sanallakaan. Kuitenkin kesäkuussa 1940 Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov esitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle vaatimuksen suomalaisten Ahvenanmaalle rakentamien linnoitteiden purkamisesta. Tämän jälkeen Molotov vaati, että Neuvostoliitto saisi perustaa Maarianhaminaan konsulaatin valvomaan Ahvenanmaan demilitarisointisopimusta. Molotovin mukaan Hitlerin Saksan sotilaalinen voima Itämeren piirissä oli selvästi kasvanut sen vallattua huhtikuussa 1940 Tanskan ja Norjan, mikä Neuvostoliiton kannalta nosti myös Ahvenanmaan strategista merkitystä. Vielä tässä vaiheessa ilman Saksan tukea ollut Suomi joutui myöntymään Neuvostoliiton vaatimuksiin. Suomen Moskovan-lähettiläs Paasikivi ja Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov allekirjoittivat konsulaattia koskevan sopimuksen Moskovan Kremlissä 11. lokakuuta 1940. Muutamassa viikossa konsulaatin neuvostoliittolaisen henkilökunnan määrä nousi liki 40:een.[2][3]
Oikeustieteilijä Rafael Erich kirjoitti Ahvenanmaan asemasta vuonna 1942 julkaisemassaan tutkimuksessa, että Neuvostoliiton Maarianhaminan konsulaattia koskeva sopimus, ”kansainvälinen anomalia”, oli ”rengas siinä Venäjän väkivalta- ja kiristyspolitiikassa, jonka aloitti hyökkäys Suomen kimppuun vuonna 1939 ja joka sitten jatkui Moskovan rauhansopimuksessa ja sen jälkeenkin”. Toisaalta Erich katsoi vuoden 1921 Genéven sopimuksen menettäneen merkityksensä käytännössä kokonaan.[4]
Toisen maailmansodan jälkeen Maarianhaminan konsulaattia koskeva sopimus siirtyi osaksi vuoden 1947 Pariisin rauhansopimusta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sopimus on periytynyt Suomen ja Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän väliseksi eikä sitä ole toistaiseksi purettu.[3]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diplomaattisen edustamisen lisäksi konsulaatti on jatkanut Ahvenanmaan aseettomuuden valvontaa lähes yhtäjaksoisesti perustamisestaan lähtien. Erityistehtävästä on virallisesti sovittu lokakuussa 1940 solmitussa ”Sopimuksessa Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista”. Valtiosopimuksella on annettu Venäjän konsulille valtuus vaatia Suomen viranomaisilta yhteisen tutkimuksen suorittamista, mikäli edustaja havaitsee demilitarisointimääräysten kanssa ristiriidassa olevia seikkoja. Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan mukaan Neuvostoliiton edustaja Ahvenanmaalla on viimeksi antanut sotilasasioista Suomelle huomautuksen 1980-luvulla. Tuolloin kyse oli suomalaisen sota-aluksen liikkumisesta Ahvenanmaan vesillä.[3][5]
Konsulaatti oli ruotsalaisen vakoojan Stig Berglingin yksi etappipaikka hänen pakomatkallaan Ruotsista Neuvostoliittoon lokakuussa 1987.[6]
Venäjä sulki konsulaatin 1990-luvun lopussa, mutta avasi sen uudelleen vuonna 2003. Uudelleenavaaminen liittyi Jukka Tarkan mukaan Venäjän presidentiksi valitun Vladimir Putinin ulkopolitiikkaan, jossa Venäjäle alettiin rakentaa uutta sotilaspoliittista asentoa.[3]
Sulkeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan mukaan Suomella olisi ollut tilaisuus vaatia Maarianhaminan konsulaattia suljettavaksi kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä tilanteessa 1990-luvun alussa. Presidentti Mauno Koiviston johdolla Suomi irtisanoi vuonna 1990 yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen artiklat, joissa rajoitettiin Suomen aseistusta ja suhteita Saksaan. Diplomaatti René Nyberg sai tällöin tehtäväkseen selvittää mahdollisuuksia Maarianhaminan konsulaatin sulkemiseksi. Nyberg siirrettiin kuitenkin pian muihin tehtäviin ja asia unohtui.[3]
Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022, konsulaatin tarpeellisuutta on alettu arvostella Suomessa.[7][8][9] Esimerkiksi entinen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen on kannattanut konsulaatin sulkemista, samoin perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho.[9][10] Jyrkintä kantaa edustaa Jukka Tarkka, jonka mukaan Venäjän konsulaatin olemassaolo Maarianhaminassa on loukkaus Suomen suvereniteettia kohtaan. Pitkälle kehittyneen tiedustelutekniikan kannalta Tarkka pitää Venäjän fyysistä läsnäoloa Ahvenanmaalla tarpeettomana.[3]
Konsulaatin auki pitämistä on myös kannatettu. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Kimmo Kiljunen on todennut, että vaikka Venäjä rikkoo kansainvälisiä sopimuksia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjasta lähtien, se ei kuitenkaan anna Suomelle oikeutta kevyin perustein rikkoa tekemiään kansainvälisiä sopimuksia.[10]
Huhtikuussa 2023 Suomessa tehtiin kansalaisaloite konsulaatin sulkemiseksi.[11] Aloite keräsi muutamassa kuukaudessa yli 50 000 allekirjoitusta, mutta sitä ei voitane ottaa käsiteltäväksi, koska kansainvälisistä sopimuksista ei lain mukaan saa tehdä kansalaisaloitetta.[12]
Presidentti Sauli Niinistö tilasi ulkoministeriöltä selvityksen, joka koskee Ahvenanmaan demilitarisoinnin oikeudellisia näkökohtia.[12]
Ulkoministeriön selvitys tuli siihen tulokseen, ettei valtiosopimusoikeus tarjoa ”oikeudellisesti varmaa ja riidatonta keinoa” Venäjän kanssa solmitun sopimuksen irtisanomiseksi. Konsulaatin sulkeminen edellyttäisi sitä, että Venäjä kohdistaisi Suomeen jonkin kansainvälisen oikeuden vastaisen teon. Teko, joka ei ole oikeudenvastainen vaan ainoastaan epäystävällinen, ei oikeuta vastatoimiin. Vastatoimen tulisi myös olla väliaikainen eikä pysyvä. Niinpä presidentti Niinistön ja hallituksen yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta totesi, ettei Suomi aio ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin suhteen.[13]
Konsulaatti mielenilmausten kohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän valtiollinen uutistoimisto Tass julkaisi keskiviikkona 4. toukokuuta 2023 Venäjän ulkoministeriön tiedottajan Marija Zaharovan lausunnon, jonka mukaan joukko ihmisiä oli edellisenä sunnuntaina 1. toukokuuta heittänyt Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin alueelle ”räjähtävän äänilaitteen” ja ”eräitä muita esineitä”, mikä oli ”vaarantanut konsulaatin henkilökunnan elämän ja terveyden”. Suomen ulkoministeriön mukaan Venäjän Helsingin-suurlähetystö oli lähettänyt tapauksesta nootin ja vaatinut Suomen viranomaisia ryhtymään asianmukaisiin toimiin. Maarianhaminan poliisimestarin Johan Pawlin mukaan konsulaatin ikkunaan oli heitetty olutpullo ja konsulaatin postilaatikko oli rikottu. Konsulaatissa olivat tällöin olleet paikalla konsuli ja tämän puoliso. Ulkoministeriön Suomen Tietotoimistolle antaman lausunnon mukaan Suomi suhtautui vakavasti kaikkiin ulkomaisiin edustustoihin ja konsulaatteihin kohdistuvaan ilkivaltaan. Poliisi tutki tapausta vahingontekona. Johan Pawlin oman arvion mukaan kyseessä oli päähänpisto.[14]
Johan Pawli kertoi Ålands Radiolle, että konsulaatti oli jo Ukrainan sodan alkamisesta lähtien joutunut miltei päivittäin pienimuotoisten mielenilmausten kohteeksi.[14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Consulate of the Russian Federation, Mariehamn Suomen ulkoministeriö. Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c J. K. Paasikivi: Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939–41, osa II – Välirauhan aika, s. 89–110. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1959.
- ↑ a b c d e f Pesonen, Mikko: Talvisodan jälkipelin outo jäänne: Venäjä valvoo yhä Ahvenanmaan aseettomuutta Yle. 13.3.2020. Viitattu 14.3.2022.
- ↑ Paasikivi 1959, s. 105–106.
- ↑ Sopimus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista (SopS 24/1940). (Alkuperäinen sopimusteksti Finlex-palvelussa.)
- ↑ Sipilä, Jarkko: Ruotsalaisvakoojan uskomaton pako läpi Suomen –kun poliisi piti tiedotustilaisuutta Espoossa, vakooja vietiin rajan yli: ”Se oli yksi osa ruotsalaisten huikeassa hölmöilyjen sarjassa” 9.3.2019. MTV Uutiset.
- ↑ Kansalaisaloite tavoittelee Venäjän konsulaatin lopettamista Ahvenanmaalla Yle Uutiset. 8.4.2023. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ Voiko demilitarisoitu Ahvenanmaa joutua kriisin silmään? Tästä ei saarimaakunnassa paljon keskustella Yle Uutiset. 12.4.2022. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ a b Hannu Himanen: Venäjä loukkaa Suomen suvereniteettia – Voidaanko Ahvenanmaan konsulaattia enää jättää sulkematta? Iltalehti. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ a b Halla-aho A-studiossa: Nykyistä sopivampaa hetkeä Maarianhaminan-konsulaatin sulkemiseen ei tule Yle Uutiset. 5.6.2023. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ Venäjän konsulaatin lakkauttaminen Ahvenanmaalla. Kansalaisaloite-palvelu.
- ↑ a b Gestrin-Hagner, Maria: Motvind för initiativet om att sparka ut ryska konsulatet på Åland. Hufvudstadsbladet, 29.9.2023, s. 9. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ahvenanmaa | Suomi ei sulje Venäjän konsulaattia Maarianhaminassa Helsingin Sanomat. 14.11.2023. Viitattu 14.11.2023.
- ↑ a b Viivi Salminen ja Mia Peltola: Venäjän Maarianhaminan-konsulaattiin heitettiin poliisin mukaan kaljapullo – maan ulkoministeriö luonnehti iskun vaarantaneen henkilöstön henkeä ja terveyttä 4.5.2023. Etelä-Suomen Sanomat.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän Maarianhaminan konsulaatti Wikimedia Commonsissa
