Velvollisuus (oikeustiede)
Velvollisuus tarkoittaa oikeustieteessä sitä, että yhteiskunnan taholta tuleva paine pyrkii ohjaamaan henkilöä käyttäytymään lain mukaisesti eli tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Siihen liittyy läheisesti se, että yhteiskunnan odottaman käyttäytymisen jäätyä toteutumatta henkilöön voidaan kohdistaa tehosteita eli sanktioita, kuten rangaistus, vahingonkorvaus tai hallintopakko.[1][2] Oikeudellinen velvollisuus on siis oikeusjärjestyksen takaamaan oikeussuhteeseen perustuva, määrätylle oikeussubjektille kohdennettu vaatimus toimia tai olla toimimatta tietyllä tavalla, johon on yleensä liittyy tehosteena oikeudellinen sanktio.[3]
Oikeudellisia velvollisuuksia muodostuu oikeusnormien sääntelemissä tilanteissa. Tällöin mahdollisiin käyttäytymistapoihin liittyy tulevaisuuteen suuntautuvia, vaihtoehtoisia käyttäytymistapoja koskevia rajoitusvaikutuksia. Oikeudellinen velvollisuus ilmenee perusmuodossaan siinä, että tietyt käyttäytymismuodot ovat normien pakottamia.[4]
Perusvelvollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perusvelvollisuudella tarkoitetaan yksilölle perustuslaissa asetettua velvollisuutta. Perusvelvollisuus rajoittaa yksilön toimintavapautta ja on siten tietyssä mielessä perusoikeuden vastakkaiskäsite. Perusvelvollisuussäännös merkitsee yleensä välittömän velvollisuuden sijasta velvollisuudenalaisuutta: yksilön alisteista asemaa sille, että hänelle voidaan tavallisella lailla asettaa konkreettinen velvollisuus.[5]
Suomen perustuslaissa asetettuja yksilön perusvelvollisuuksia ovat maanpuolustusvelvollisuus ja oppivelvollisuus.[5] Perusvelvollisuuksia asetetaan myös Intian perustuslaissa.
Erilaisia oikeudellisia velvollisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virkavelvollisuudet tarkoittavat virkamiehen virkasuhteeseen liittyviä velvollisuuksia, jotka on määritelty oikeussäännöin. Tärkeimmät virkavelvollisuudet ovat virantoimitusvelvollisuus, virkakäskyjen noudattamisvelvollisuus, velvollisuus ottaa huomioon mahdollinen esteellisyys ja sivutoimien aiheuttamat rajoitukset, velvollisuus pidättyä luottamuksen vaarantavista eduista, salassapitovelvollisuus sekä vaitiolovelvollisuus.[6]
Oppivelvollisuus tarkoittaa kansalaisen velvollisuutta hankkia itselleen yleissivistävä peruskoulutus.[7]
Työnantajan päävelvoite on palkan tai muun vastikkeen suorittaminen työntekijän tekemästä työstä. Työsopimuslain (55/2001) mukaan työnantajan velvollisuus on huolehtia myös työturvallisuudesta ja noudattaa syrjintäkieltoa.[8] Työntekijän päävelvoite on tehdä sovittu työ noudattaen työnantajan ohjeita ja määräyksiä. Työssään hänen on noudatettava myös työturvallisuuden edellyttämää varovaisuutta ja salassapitovelvollisuutta.[9] Työrauhavelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta välttää lainsäädännön tai työsopimuksen tai virkaehtosopimuksen kieltämiä työtaistelutoimia. Tämä koskee työmarkkinoiden kaikkia osapuolia.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
- ↑ Oikeustiede:oikeudellinen velvollisuus Tieteen termipankki. Viitattu 4.9.2023.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica VII: Oikeuden yleistieteet, palsta 607. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1999.
- ↑ a b Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Ojanen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo; Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet, s. 68. Helsinki: WSOYpro, 2011.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica V: Julkisoikeus, palsta 1216. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1997.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica III: Perhe-, työ- ja sosiaalioikeus, palsta 402. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1996
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica III: Perhe-, työ- ja sosiaalioikeus, palstat 690–694. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1996
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica III: Perhe-, työ- ja sosiaalioikeus, palstat 705–707. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1996
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica III: Perhe-, työ- ja sosiaalioikeus, palsta 722. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1996