Veitsiluodon työväentalo
| Veitsiluodon työväentalo | |
|---|---|
| Rytikarin työväentalo | |
 Veitsiluodon työväentalo |
|
| Osoite | Rytikatu 27 |
| Sijainti | Rytikari, Kemi |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1948 |
| Suunnittelija | rakennusmestari Jalmari Mäkinen |
| Rakennuttaja | Veitsiluodon Työväentalo Oy |
| Omistaja | Veitsiluodon Työväentalo Oy |
| Runkorakenne | lauta, tiili |
| Julkisivumateriaali | lauta, rappaus |
| Kerrosluku | osin 2-kerroksinen |
| Kerrosala | 742 m² |
 |
|
Veitsiluodon työväentalo on Kemissä Rytikarin kaupunginosassa sijaitseva työväentalo.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Saha-, Kuljetus- ja Sekatyöväenliiton osasto nro 258 perustettiin Veitsiluodossa vuonna 1923. Ammattiosasto ei saanut käyttää Veitsiluodon sahan ruokalaa kokouksiinsa, mutta sai luvan järjestää tiloissa iltamia, joista saadut tulot laitettiin oman talon rakentamisrahastoon. Tontti ostettiin vuonna 1924 Rytikarista Ahoruonalan perintötilasta. Puutyöväen Liiton osasto 109, jolle tontti ja omaisuus oli siirtynyt, siirsi sen edelleen vuonna 1928 perustetulle Veitsiluodon Työväenyhdistykselle, joka oli perustettu ammattiosastojen yhteistyöjärjestöksi.[1]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työväentalon rakentaminen aloitettiin vuonna 1927 pohjatöiden tekemisellä ja tukkien veistämisellä hirsiksi. Tukit oli ostettu velaksi Veitsiluodon sahalta ja sementti Kemin Osuuskaupalta. Rakennuksessa oli noin viisi hirsikertaa, kun talo takavarikoitiin 1930-luvun alussa. Toinen rakennusvaihe alkoi Veitsiluodon Kisaveikkojen käynnistäessä rahoitushankkeen vuonna 1938. Vanha tontti oli kuitenkin liian pieni ja se vaihdettiin isompaan. Talvisodan alkaminen pysäytti rakentamisen. Varojen kerääminen aloitettiin uudelleen sotien jälkeen toukokuussa 1946. Työntekijöiltä kerättiin lahjoituksia, järjestettiin arpajaisia ja myytiin osakkeita vuonna 1945 perustettuun Veitsiluodon Työväentalo Osakeyhtiöön. Osakeyhtiö oli perustettu talon rakentamista varten. Rakentaminen alkoi pohjatöiden teolla talkoilla kesällä 1947. Talon suunnitteli Veitsiluoto Oy:n ylirakennusmestari Hj. Mäkinen. Ensimmäiset talkootanssit pidettiin uudella talolla lokakuussa 1948 ja toisen kerran tanssittiin valmiissa talossa uudenvuodenaattona. [1]
Talo on rankorakenteinen ja se on vuorattu pystyrimalaudoituksella. Katteena on huopa. Taloon rakennettiin elokuvahuone vuonna 1950. Talossa syttyi tulipalo keskuslämmitysputkien hitsauskipinästä vuonna 1954. Palossa tuhoutuivat juhlasali ja näyttämö. Korjaustöiden yhteydessä taloa laajennettiin rakentamalla wc-tilat ja vahtimestarin asunto. Asunto rakennettiin tiilestä ja rapattiin ulkoa. Talon pintoja kunnostettiin 1960-luvulla osakkaina olevien ammattiosastojen toimesta. 1980-luvulla talo peruskorjattiin: vesikatto korjattiin, ulkovuori korjattiin ja maalattiin, ikkunat tiivistettiin ja maalattiin, sisäpinnat maalattiin ja lakattiin. Taloa lisäeristettiin, saniteettitiloja laajennettiin sekä uusittiin ja öljylämmitys vaihdettiin kaukolämpöön. 2000-luvulla taloa on kunnostettu useaan otteeseen mm. Kotiseutuliiton myöntämän avustuksen turvin.[2][3][1]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huvitoiminta käynnistyi hitaasti 1950-luvun alussa, kun työväestöllä ei ollut varaa käyttää rahaa huvituksiin sodanjälkeisinä vuosina. Elokuvien esittäminen aloitettiin 1950-luvulla. Elokuvien esitykset hoiti aluksi Suomi-Neuvostoliitto-Seura, myöhemmin toimintaa pyöritettiin itse. Elokuvissa kävijät vähenivät 1960-luvulla, kun televisio yleistyi kodeissa. Elokuvien esittämisestä luovuttiin vuonna 1984. Pääosa tuloista saatiin nuorison tanssi- ja piirileikki-illoista 1960-luvulla. Talolla järjestettiin levytansseja tiistaisin ja torstaisin. Lauantaisin tansseja säesti orkesteri. Veitsiluodon Kisaveikot aloittivat 1960-luvulla bingoillat. Nuorisotanssien suosio hiipui 1970-luvulla. 2000-luvulla talolla on kokousten ohella järjestetty perhetilaisuuksia, huutokauppoja, myyjäisiä, tansseja ja monenlaista kerhotoimintaa.[1]