Veikselin aluepiiri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Privislinsky krai
Привислинский край
1867–1915
Coat of arms of Poland under Russian rule.svg
Privisl.jpg

Venäläinen Veikselin aluepiirin kartta vuodelta 1896
Valtiomuoto Venäjän valtakunnan aluepiiri
osa  Venäjän keisarikunta
Venäjän keisari ja Puolan kuningas Aleksanteri II,
Aleksanteri III,
Nikolai II
Pääkaupunki Varsova
Pinta-ala
– yhteensä 128500 km² 
Viralliset kielet venäjä
Kielet puola
Edeltäjä Kongressi-Puola
Seuraajat Puolan kuningaskunta,
Puolan tasavalta

Veikselin aluepiiri tai Veikselin maakunnat[1] oli vuosina 1867–1915 Venäjään kuulunut alue, joka käsitti nykyisen Puolan keskeisimmät osat. Nimitys tuli käyttöön, kun Kongressi-Puolan autonomiaa oli marraskuun kansannousun (1830–1831) jälkeen rajoitettu ja tammikuun kansannousun (1863–1864) jälkeen se oli lakkautettu kokonaan ja alue liitetty osaksi Venäjän keisarikuntaa.[2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1831 marraskuun kansannousun jälkeen Puolan kuningaskunnan perustuslaki kumottiin ja Puolan armeija, parlamentti (Sejm) ja paikallinen itsehallinto lakkautettiin. Vuonna 1815 vahvistettu valtiosääntö korvattiin huomattavasti vähemmän vapaamielisellä orgaanisella statuutilla[4], jota ei koskaan pantu kaikilta osin toimeen. Myös maan kaikki yliopistot suljettiin, ja ne avattiin vasta useita vuosia myöhemmin kokonaan venäjänkielisinä korkeakouluina.

Lyhyen aikaa maalla oli oli vielä jonkinasteinen autonomia. Sillä oma valuutta, złoty, pysyi käytössä, ja hallintoneuvostolla pysyivät jotkin sen erioikeuksista, joskin se oli venäläisen kuvernöörin ja maamarsalkka Ivan Paskevichin suorassa valvonnassa. Kuitenkin jo vuonna 1832 maan oma valuutta ja tulliraja poistettiin, ja siellä jo silloin käytössä ollut metrijärjestelmä korvattiin vanhoilla mittayksiköillä. Myös Puolan oma rikoslaki kumottiin ja maassa tuli voimaan Venäjän rikoslaki, jota itse asiassa oli jo sovellettu kapinan kukistamisesta lähtien. Myös katolinen kirkko joutui vainojen kohteeksi, ja useimmat luostarit suljettiin ja kansallistettiin. Vuonna 1839, Polotskin synodin jälkeen, Puolan kreikkalais­katolinen kirkko lakkautettiin itsenäisenä kirkkokuntana ja liitettiin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.

Vuoden 1837 jälkeen kaikki Puolan voivodikunnat muutettiin kuvernementeiksi, jotka olivat Venäjään kuuluneita, suoraan keisarin alaisia hallintoalueita.

Vuoden 1863 tammikuun kansannousun jälkeen ryhdyttiin toimenpiteisiin Puolan alueella sijainneiden kuvernementtien hallinnollisen venäläistämisen saattamiseksi päätökseen. Maan autonomia lakkautettiin kokonaan. Toisaalta samalla puolalaiset talonpojat vapautettiin maa­orjuudesta.[4]

Vuonna 1867 toteutetut uudistukset sitoivat Kongressi-Puolan entistä tiiviimmin Venäjän keisari­kunnan hallintokoneistoon. Sen melko suuret kuvernementit jaettiin pienempiin, ja samalla muodostettiin uudet alemman tason hallintoalueet, gminat. Kuvernementteja oli 10, joista viisi oli Veikselin itäpuolella: Suwałkin (ven. Сувалкская), Łomżan, Płockin (ven. Плоцкая), Sielden (ven. Седлецкая) ja Lublinin (ven. Люблинская) kuvermenentit, viisi länsipuolella: Kaliszin (ven. Калишская), Varsovan (ven. Варшавская), Piotrkóvin (ven. Петроковская), Radomin (ven. Радомская ja Kielecen (ven. Келецкая) kuvernementit. Samaan aikaan Puolan vaakuna poistettiin käytöstä.

Vaikka Puolan kuningaskuntaa ei tämän jälkeen ollut enää olemassa erillisenä valtiona, Venäjän keisareilla säilyi kuitenkin edelleen myös Puolan kuninkaan arvonimi.

Veikselin aluepiiri oli vuoteen 1875 saakka varakuningaskunta. Sen jälkeen siitä tuli kenraalikuvernöörikunta, jonka hallintoa johti Varsovan kenraalikuvernööri.

Venäjän kieli tuli 1880-luvulla Veikselin aluepiirin viralliseksi kieleksi. Samalla puolan kielen käyttö sekä virastoissa että opetuksessa kiellettiin. Vuonna 1905 puolan kielen käyttö kuitenkin sallittiin jälleen yksityisissä kouluissa.[4]

Nimi Veikselin aluepiiri otettiin virallisissa asiakirjoissa käyttöön vuonna 1888[5], joskin satunnaisesti sitä oli käytetty jo vuonna 1883.[6]

Vuonna 1893 Płockin ja Łomżan kuvernementeista siirrettiin pieniä alueita Varsovan kuvernementtiin. Vuonna 1912 perustettiin uusi Chełmin kuvermenentti eräistä Siedlcen ja Lublinin kuverne­mentteihin aiemmin kuuluneista alueista. Se kuitenkin erotettiin pian Veikselin aluepiiristä ja muutettiin osaksi Venäjän lounaista aluepiiriä, jotta alueen venäläistäminen kävisi entistä helpommin.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailman­sodan aikana Venäjän sotajoukot vetäytyivät Puolan alueelta vuonna 1915. Alueen miehittivät Saksa ja Itävalta-Unkari, jotka vuonna 1916 julistivat perustetuksi Puolan kuningas­kunnan. Vuonna 1918 Venäjä luovutti Brest-Litovskin rauhan­sopimuksella koko Puolan alueen Saksalle. Kun Saksa kuitenkin saman vuoden lopulla hävisi sodan, julistettiin uusi Puolan valtio historiallisine rajoineen perustetuksi 11. marraskuuta 1918.[4]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Vistula land

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Manfred Alexander: Kleine Geschchte Polens. Stuttgart: Reclam, 2003.
  • Andrjzej Chwalba (toim.), Roman Dmowski: ”Nimeke = Deutschland, Rußland und die polnische Frage (Auszuge)”, {{{Nimike}}}. Denken und Wissen. ISBN ISBN 3-518-41731-2.
  • Jürgen Hensel: Polen, Deutsche und Juden in Lodz 1820–1939. Eine schwierige Nachbarschaft. Osnabrück: fibre Verlag, 1996.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalervo Hovi: ”Tammikuun kansannousu 1863–1864”, Puolan historia, s. 82. Otava, 1994. ISBN 951-1-11207-4.
  2. Richard C. Fruht: Eastern Europe: An Introduction to the People, Lands, and Culture. {{{Julkaisija}}}, 2005.
  3. Alison Fleig Frank: Visions of Prosperity in Austrian Galicia. Oil Empire, 2005.
  4. a b c d ”Puola”, Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo–Qv), s. 3294. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.
  5. Juliusz Bardach, Monika Senkowska-Gluck (toim.), Wojcieh Bartel ym.: ”od rozbiorów do uwłaszczenia”, państwa i prawa Polski, III osa, s. 67. Państwowe Wydawnictwo Naukowe, 1981. ISBN 83-01-02658-8.
  6. Andrzej Szwarc: Od Wielopolskiego do Stronnictwa Polityki Realnej zwolennicy ugody z Rosją, ich poglądy i próby działalności politycznej (1864-1905), s. 208-209. Varsova: Wydział Historyczny UW, 1990.