Vateva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vateva oli suomalaisten vaatevalmistajien etujärjestöstä, Vaatetusteollisuuden Keskusliitosta (1958–1994) käytetty lyhennenimi. Suuri yleisö tunsi Vatevan sen vuodesta 1975 alkaen Helsingin Messukeskuksessa järjestämistä muotimessuista. Vateva-sana onkin yhä käytössä vaatetusalan tapahtumia järjestävän Muoti-Vateva Oy:n nimessä ja sen aputoiminimenä. Nykyinen teva-alan toimialajärjestö on vuonna 2015 perustettu Suomen Tekstiili & Muoti ry, jota edelsi vuonna 1994 perustettu Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry eli Finatex.[1][2][3]

Vateva tarkoitti alun perin vuonna 1953 perustettua Vaatetusteollisuuden Valtuuskuntaa, jonka nimestä Vateva-lyhenne muodostui.

Toimialan järjestöhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan seurauksena jouduttiin Suomessa 1940 säännöstelemään monien kulutustavaroiden, kuten tekstiilien ja vaatetuksen jakelua. Jakelun helpottamiseksi kehotettiin toimialojen edustajia muodostamaan yhteisorganisaatioita. Huhtikuussa 1941 merkittiinkin yhdistysrekisteriin Vaatetusteollisuuden Yhdistys, jonka perustajina oli 24 yritystä.[4]

Sotien jälkeisen inflaation, sitä hillitsemään pyrkineen hintasäännöstelyn ja standardointipyrkimysten paineet aiheuttivat juopaa yhdistykseen kuuluneiden isojen ja pienten vaatevalmistajien välille. 19 isoa valmistajaa perusti 1947 Pukineteollisuuden Yhdistyksen ja alkuperäiseen liittoon jäi 59 jäsentä. Etujärjestötoiminnan keskittäminen tuli tarpeelliseksi muutamaa vuotta myöhemmin, ja alan viisi järjestöä saatiin mukaan muodostamaan Vaatetusteollisuuden Valtuuskuntaa (Vateva) huhtikuussa 1953.[2][5][4]

Viisi vuotta myöhemmin tuli ajankohtaiseksi yhä tiukempi keskittäminen, ja 1958 muodostettiin Vaatetusteollisuuden keskusliitto. Vateva-nimi jäi käyttöön myös tämän uuden keskusliiton rinnakkaisnimenä. Aiemmat itsenäiset alayhdistykset liitettiin uuteen Vatevaan tuoteryhmäkohtaisina jaostoina. 1960- ja 1970-luvuilla kansainvälistyminen ja kauppapolitiikka nousivat Vatevan toiminnassa tärkeiksi Suomen EEC- ja EFTA-sopimusten myötä vapautuneen viennin edistämiseksi. Toisaalta alan toimijoilla oli tarve suojata kotimarkkinoita liian nopean tuontitullien alentamisen aiheuttamilta häiriöiltä.[4]

Keskusliitto toimi aluksi Tampereella, kunnes asettui 1960-luvulla muiden toimialajärjestöjen tavoin Helsinkiin. Vaatetusteollisuuden Keskusliiton pitkäaikaiset toimitusjohtajat olivat Pauli J. Wiro (1959–1974) ja Jussi Peitsara (vuodesta 1974 eläkkeelle jäämiseensä 2000-luvulla saakka).[2]

Suomen 1990-luvun alun lama ja Neuvostoliiton kanssa käydyn bilateraalikaupan äkillinen loppuminen karsivat Suomen tekstiili- ja vaatetusyrityskantaa rajusti. Konkurssien ja sulkemisten tuloksena työvoima väheni 1985–1995 noin 25 tuhannesta vajaaseen kolmannekseen, 8 000 työntekijään. Alan yritykset järjestäytyivät 1994 uudeksi Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:ksi,[2] joka tunnettiin rinnakkaisnimellä Finatex. Vuonna 2015 yhteisjärjestöksi tuli Suomen Tekstiili & Muoti ry.[3]

Vateva-messut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten vaatevalmistajien uusien mallistojen ennakkomyyntinäyttelyt järjestettiin 1960–1970-luvuilla parempien tilojen puutteessa viikonlopputapahtumina helsinkiläisten koulujen tiloissa, kukin tuoteryhmä (miestenvaatteet, leningit, naisten takit ja lastenvaatteet) erikseen.[2][6]

Vuonna 1975 valmistunut Helsingin Messukeskus tarjosi mahdollisuuden järjestää näytökset kaksi kertaa vuodessa yhdessä paikassa. Aluksi Vateva-messuille pääsivät vain suomalaiset näytteilleasettajat, kunnes Messukeskuksen laajennuksen jälkeen 1987 tapahtuma laajeni pohjoismaiseksi Nordic Fashion Fairiksi.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muoti-Vateva Oy, Kauppalehti. Viitattu 12.6.2014.
  2. a b c d e f Piippa Lappalainen ja Mirja Almay: Kansakunnan vaatettajat, s. 220. WSOY, 1996. ISBN 978-9510208649.
  3. a b Suomen Tekstiili & Muoti ry Suomen Tekstiili & Muoti ry. Viitattu 14.6.2017.
  4. a b c Vaatetusteollisuuden keskusliitto (Vateva), Elinkeinoelämän keskusarkisto (lataa doc-tiedoston). Viitattu 16.6.2014.
  5. Arto Seppälä: Lanka läpi vuosisatojen, s. 267. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2005. ISBN 952-91-9119-7.
  6. Pirkko Vekkeli: Arto Elovirta –Alalla – kansainvälinen suomalainen vaatevaikuttaja, s. 11. Turku: Turun Sanomat, 2002. ISBN 951-9129-45-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]