Vastuslämpötila-anturi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vastuslämpötila-anturi on lämpötilan mittaamiseen tarkoitettu mittauspää, jolla kosketetaan mitattavaa ainetta ja jonka resistanssi vaihtelee lämpötilan mukaan.

PT100- ja PT1000-lämpötila-anturit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Platinasta valmistetut standardimalliset PT100- ja PT1000-anturit ovat hyvin yleisiä vastuslämpötila-antureita. PT100- ja PT1000-antureita on eri tarkkuusluokkia, mutta tyypillinen tarkkuus on -50..+100 °C:n lämpötiloissa 0,5 °C:n luokkaa. PT100- ja PT1000-antureiden mitta-alue on noin -200..+600 °C.

PT100-anturin nimellisvastus 0 °C on 100 ohmia ja vastuksen muutos 0,385 Ω/°C. PT1000-anturin nimellisvastus on vastaavasti 0 °C:n lämpötilassa 1000 ohmia ja vastuksen muutos 3,85 Ω/°C. Molemmissa vastuksen arvo kasvaa lämpötilan noustessa.[1]

PT100 anturin resistanssi eri lämpötiloissa
Lämpötila °C Resistanssi Ω
-50 80,31
0 100,00
50 119,40
100 138,50
150 157,31
200 175,84

NTC-lämpötila-anturit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: NTC-termistori

NTC-antureilla päästään tyypillisesti 1..2 °C:n tarkkuuksiin -50..+100 °C:n lämpötiloissa. NTC-antureiden mitta-alue on noin -50..+150 °C, ja niiden vastuksen lämpötilariippuvuus on voimakkaan epälineaarinen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.