Vastamelukuuloke
Vastamelukuuloke on kuuloketyyppi, joka vähentää ympäristön äänten pääsyä korvaan tuottamalla meluun nähden vastakkaisessa vaiheessa olevan äänen, joka pyrkii kumoamaan melun.
Korvan lähelle, eli käytännössä kuulokkeen ulkopuolelle sijoitetaan mikrofoni, joka muuttaa ympäristöstä tulevat ääniaallot vaihtosähköksi. Vaihtosähkö vahvistetaan ja syötetään vastakkaisvaiheisena korvan päällä tai korvakäytävässä olevaan pieneen kaiuttimeen. Tällöin ulkoa tuleva ja kaiuttimen tuottama ääni summautuvat korvassa ja niiden välillä tapahtuu destruktiivinen interferenssi. Oikein säädetyssä vastamelukuulokkeessa ulkoa tuleva melu ja kaiuttimen tuottama vastamelu ovat keskenään tarkalleen yhtä voimakkaita ja vastakkaisvaiheisia, jolloin ne kumoavat toisensa ja vastamelukuulokkeita käyttävä henkilö kuulee ympäristön äänet voimakkaasti vaimentuneina. Vastamelukuulokkeet vaimentavat parhaiten melko matalataajuisia, voimakkuudeltaan tasaisia melunlähteitä, kuten ajoneuvon tai jääkaapin hurinaa.
Vastamelukuulokkeisiin voi yleensä kytkeä jonkin ulkoisen signaalilähteen, kuten esimerkiksi MP3-soittimen, jolloin henkilö voi keskittyä musiikin kuuntelemiseen hiljaisellakin voimakkuudella ilman, että ympäristön äänet häiritsevät. Vastamelukuulokkeita voi kuitenkin käyttää myös ilman mitään ulkoista äänilähdettä taustamelun vaimentamiseen.
Vastamelukuulokkeita pidetään kuulon kannalta turvallisempana vaihtoehtona perinteisiin kuulokkeisiin verrattuna, koska vastamelukuulokkeet vaimentavat ulkopuolista melua ja siksi vastamelukuulokkeilla musiikkia kuunnellessa voidaan käyttää pienempää äänenvoimakkuutta. [1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kummat ovat kuulon kannalta paremmat, nappikuulokkeet vai luurit? kaleva.fi. 21.6.2018. Viitattu 4.4.2023.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka, "Meluakustiikan käsitteitä ja määritelmiä", s. 438–441. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.