Vasili Zelentsov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vasili Zelentsov
Vasili Zelentsov piispallisessa asussaan.
Vasili Zelentsov piispallisessa asussaan.
Prilukan piispa
1925–1928
Henkilötiedot
Syntynyt 4. huhtikuuta 1870
Zimarovo, Rjazanin lääni, Venäjän keisarikunta
Kuollut 7. helmikuuta 1930
Moskova, Neuvostoliitto
Kansallisuus Neuvostoliitto
Muut tiedot
Uskonto Venäjän ortodoksinen kirkko

Pyhä Vasili Zelentsov (4. huhtikuuta 1870 Rjazanin lääni, Venäjän keisarikunta7. helmikuuta 1930 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen ortodoksipappi, joka toimi Venäjän ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen jäsenenä ja Prilukan piispana. Hänet teloitettiin vuonna 1930. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa häntä pyhänä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasili Zelentsov syntyi Zimarovon kylässä[1] Rjazanin läänissä vuonna 1870 rovastin perheeseen. Hän suoritti yliopistossa oikeustieteen tutkinnon ja Pietarin Hengellisessä akatemiassa teologian tutkinnon. Tämän jälkeen hän toimi opettajana Jekaterinoslavin pappisseminaarissa ja Jekaterinoslavin hiippakunnan sisälähetystyöntekijänä. Hän oli Venäjän ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen jäsenenä vuosien 1917–1918 aikana.[2] Hän toimi kirkolliskokouksessa Rjazanin hiippakunnan maallikkoedustajana.[1]

Vallankumouksen jälkeen Zelentsov siirtyi Pultavaan ja ystävystyi Pultavan arkkipiispan Teofanes Pultavalaisen kanssa. Tämä teki Zelentsovista Pultavan hiippakunnan sisälähetystyöntekijän. Zelentsov oi tuolloin edelleen naimaton maallikko. Vuonna 1919 Teofanes vihki Zelentsovin papiksi. Vuodesta 1920 alkaen hän oli ensin Pultavan Pyhän Kolminaisuuden seurakunnan toisena pappina ja sen jälkeen johtavas pappi.[1] Hänen saarnansa vaikuttivat osaltaan siihen, että hänen jumalanpalveluksissaan kävi runsaasti väkeä ja jopa toisten kirkkokuntien jäsenet tulivat kuuntelemaan häntä.[2] Hänellä ei sanota olleen mitään erityisiä retorisia taitoja, mutta siitä huolimatta kuulijat keskittyivät voimakkaasti hänen saarnoihinsa ja yrittivät keskittyä joka sanaan ja niiden sisäiseen merkitykseen. Tämän erikoisen suuren vaikutuksen sanotaan johtuneen hänen rajattomasta uskostaan Jumalan kaitselmukseen ja hänen omistautumisestaan Jumalalle ja tämän tahdolle, joka pyrki unohtamaan kaiken maallisen. Tämän sanotaan näkyneen erityisesti jumalanpalvelusten rukouksissa, joihin Zelentsov keskittyi siinä määrin ettei huomannut ketään tai mitään. Hän myös opetti seurakuntalaisiaan rukoilemaan niin, etteivät he huomaisi ajan kulua eivätkä ketään ympärillään niin, että jumalanpalveluksen jälkeen he heräisivät ikään kuin siunatusta unesta.[1]

Hän otti kirkossaan käytännöksi kansan yhteislaulun ja järjesti sunnuntaisin hengellisiä keskustelutilaisuuksia. Hän myös auttoi köyhiä ja otti huollettavakseen neljä orpolasta.[2] Köyhien avustamisessa hänen kerrotaan vierailleen väsymättä eri puolilla kaupunkia ja että hän ei tehnyt eroa kansallisuuden tai uskonnon perusteella, vaan monet köyhät baptistit, katolilaiset sekä juutalaiset saivat apua häneltä. Hän myös kävi keskusteluja ja väittelyitä toisuskoisten sekä ateistien kanssa pyrkien vakuuttamaan nämä ortodoksisen uskon oikeellisuudesta.[1] 1920-luvun alussa hän perusti kristillisen nuorisoseuran, jonka oli tarkoitus toimia vastapainona kommunistiselle nuorisojärjestö Komsomolille.[2]

Hän myös vastusti julkisesti kirkkoihin kohdistuvaa ryöstelyä. 1922 alkoivat viranomaiset takavarikoida kirkon arvoesineitä perustellen asiaa Volgan alueen nälänhädällä. Omaisuutta ei välttämättä käytetty nälänhädän torjumiseen vaan se meni kommunistisen hallinnon omaan käyttöön. Zelentsov vastusti omaisuuden viemistä ja ilmoitti, että hän ja hänen seurakuntalaisensa antaisivat mielellään tarvitseville leipää ja kysyi, kuinka paljon sitä tarvittaisiin. Hän sanoi heidän olevan valmis antamaan leipää kaksinkertaisesti sen määrän, mitä tarvitaan, kunhan kirkot jätetään rauhaan. Tämä ei kuitenkaan viranomaisille käynyt, vaan Vasili vangittiin poliittisesta rikoksesta syytettynä. Hän jatkoi vankilassa saarnaamistaan, mistä syystä hänet siirrettiin yhteissellistä eristyksiin.[1] Hänet tuomittiin kuolemaan. Kuitenkin ortodoksien anomukset saivat aikaan tuomion muuttamisen viiden vuoden vankileirituomioksi. Kolmen vuoden vankeuden jälkeen Zelentsov armahdettiin. Hän otti mukaansa vankilasta erään siellä kuolleen naisvangin lapsen ja kasvatti tämän yhdessä neljän aiemmin huollettavaksi ottamansa lapsen kanssa.[2]

Vuoden 1925 syksyllä Zelentsov vihittiin Prilukan apulaispiispaksi Pultavan hiippakuntaan. Vuotta myöhemmin hänet pidätettiin Harkovissa. Viranomaiset eivät olleet uskaltaneet pidättää häntä Pultavassa, sillä heitä pelottivat Zelentsoville uskollisen työläisväestön reaktiot.[2]

Piispa Vasilin vankikuva vuodelta 1930, vähän ennen teloitustaan.

Piispa Vasili joutui kuulusteluihin valtiollisen poliisin kidutuskammioon, minkä jälkeen seurasi karkotus Solovetskin vankileirille. Vankileiriltä käsin piispa Vasili esitti vakavia moitteita Venäjän ortodoksista kirkkoa johtaneen metropoliitta Sergein antamaa "Julkilausumaa" ja uutta valtiota myötäilevää kirkollista linjaa vastaan. Tämä siitä huolimatta, että hän oli aiemmin ollut läheinen metropoliitan kanssa. Piispa Vasilin näkemyksen mukaan Sergein pyrkimys rauhaan kirkon vainoajien kanssa ei sopinut yhteen kirkon totuuden kanssa, sillä Vasilille rauha tarkoitti Kristuksen rauhaa eikä "maallista hyvinvointia ja turvallisuutta". Piispa Vasili oli aloitteellinen siinä, että Solovetskin vankileirillä olleet piispat laativat yhteisen vastauksen metropoliitta Sergein "Julkilausumaan". Vastauksessaan he kehottivat avoimesti ilmoittamaan Neuvostoliiton johdolle, ettei kirkko voi sietää vihamielisesti uskontoon suhtautuvan hallituksen sekaantuvan puhtaasti kirkollisiin asioihin.[2]

Piispa Vasili siirrettiin Solovetskista vuonna 1928 Irkutskin alueelle karkotukseen. Karkotuspaikassaan hänen asenteensa metropoliitta Sergein harjoittamaa politiikkaa kohtaan jyrkkeni entisestään. Hän päätyi lähettämään pitkän käsikirjoituksen eräälle hengelliselle tyttärelleen ja vaati tätä toimittamaan käsikirjoituksen metropoliitalle. Siinä Vasili kirjoitti muun muassa siitä, kuinka oli välttämätöntä taistella neuvostovaltaa vastaan kaikin mahdollisin keinoin, jopa aseellista vastarintaa myöten. Pitkän epäröinnin jälkeen käsikirjoituksen saanut nainen luovutti käsikirjoituksen vuonna 1929 metropoliitta Sergeille. Saman vuoden joulukuussa pian käsikirjoituksen luovutuksen jälkeen piispa Vasili pidätettiin ja kuljetettiin Moskovaan Lubjankan vankilaan. Siellä häntä kidutettiin ja hänet tuomittiin kuolemaan. Hänet ammuttiin vuoden 1930 alkupuolella ja hänet haudattiin Vagankovin hautausmaalle.[2]

Myöhempi merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ortodoksinen ulkomaankirkko kanonisoi piispa Vasilin vuonna 1981 ja Venäjän ortodoksinen kirkko vuonna 2000. Ortodoksinen kirkko viettää hänen muistoaan 22. maaliskuuta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Hieromartyr Basil, Bishop Of Priluky And Those With Him St. Nicholas Russian Orthodox Church, McKinney (Dallas area) Texas. Viitattu 22.3.2019.
  2. a b c d e f g h i Pyhä uusmarttyyri Vasili, Prilukan piispa Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 22.3.2019.