Vasili Vainonen
Vasili Ivanovitš Vainonen (ven. Васи́лий Ива́нович Вайно́нен, 21. helmikuuta (J: 8. helmikuuta) 1901 Pietari – 23. maaliskuuta 1964 Moskova[1]) oli inkeriläissyntyinen[2] neuvostoliittolainen balettimestari[1].
Vasili Vainosen isä Juhani oli kotoisin Järvisaaren Siikalan kylästä[2]. Hän työskenteli Pietarissa kultaseppänä. Perheessä oli 14 lasta, joista Vasili oli nuorin. Isä kuoli muutamia päiviä ennen hänen syntymäänsä[3] (toisen tiedon mukaan kaksi vuotta sen jälkeen[4]). Vanhin tytär Maria työskenteli keisarillisten teatterien ompelijana ja äiti Mikaelin teatterin näyttelijän lastenhoitajana. Vuonna 1911 poika pääsi opiskelemaan teatteriopiston balettiosastolle.[3]
Valmistuttuaan vuonna 1919 Pietarin koreografisesta opistosta Vainonen työskenteli Mariinski-teatterin tanssijana ja balettimestarina[1]. Vuonna 1939 hän siirtyi Moskovaan Stanislavski-teatterin balettiryhmän taiteelliseksi johtajaksi ja vuonna 1944 Minskiin Valko-Venäjän ooppera- ja balettiteatteriin[3]. Vuosina 1946–1950 ja 1954–1958 Vainonen toimi Bolšoi-teatterin balettimestarina[1]. 1950-luvun alussa hän työskenteli Novosibirskissä. Viimeisinä vuosinaan hän ohjasi viihde-esityksiä.[3]
Vainonen aloitti koreografina 1920-luvun lopussa. Hänen ensimmäisiä menestysteoksiaan olivat Boris Asafjevin Pariisin liekit vuonna 1932 ja Tšaikovskin Pähkinänsärkijä vuonna 1934.[3] Balettimestarin muita ohjaustöitä ovat Asafjevin Partisaanipäivät (1937) ja Militsa (1947), Riccardo Drigon Harlequinade (1945) ja Sergei Vasilenkon Mirandolina (1949). Vuonna 1939 Vainoselle myönnettiin Venäjän SFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimi. Hän sai Stalin-palkinnot Bolšoi-teatterissa ohjaamastaan Pariisin liekeistä (1947) ja Smetanan Myyty morsian -oopperan tansseista (1948).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 4, s. 235. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1971.
- ↑ a b Virtuaali-Inkeri: Vasili Vainonen inkeri.com. Viitattu 9.3.2012.
- ↑ a b c d e Belcanto.ru: Vasili Vainonen belcanto.ru. Viitattu 9.3.2012. (venäjäksi)
- ↑ Bolšoi teatr: Legendy Bolšogo: Vasili Vainonen bolshoi-theatre.su. Viitattu 9.3.2012. (venäjäksi)
| ||||||||||||||
