Vasili Baženov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vasili Baženov perheensä ympäröimänä. I.T. Nekrasovin maalaus 1770-luvulta.

Vasili Ivanovitš Baženov (ven. Васи́лий Ива́нович Баже́нов; 12. maaliskuuta (J: 1. maaliskuuta) 1737 tai 173813. elokuuta (J: 2. elokuuta) 1799 Pietari) oli venäläinen klassismin ajan arkkitehti.[1] Hänen töissään esiintyy myös muinaisvenäläisen arkkitehtuurin ja uusgotiikan vaikutteita.[2]

Vasili Baženov syntyi diakonin perheeseen Dolskojen kylässä Malojaroslavetsin lähellä, toisten tietojen mukaan Moskovassa. Hän työskenteli Moskovassa arkkitehti Dmitri Uhtomskin työryhmässä, opiskeli Moskovan yliopiston kymnaasissa sekä vuodesta 1756 lähtien Pietarissa aluksi Venäjän tiedeakatemiassa Savva Tševakinskin ja myöhemmin Pietarin taideakatemiassa Aleksandr Kokorinovin ja Jean-Baptiste Vallin de la Mothe johdolla. Vuosina 1760–1762 Baženov opiskeli Pariisin taideakatemiassa ja vuosina 1762–1764 hän asui Italiassa.[3] Vuonna 1765 hänestä tuli Pietarin taideakatemian akateemikko ja vuonna 1799 sen varapresidentti.[4]

Baženovin varhaisista töistä merkittävimpiä ovat Moskovan kremlin ja Tsaritsynon keisarillisen palatsin toteutumatta jääneet rakennussuunnitelmat. Moskovaan hän rakensi Dolgovin (1770), Paškovin (1784–1786) ja Juškovin (1780-luvun loppu) talot. Baženovin suunnittelemina pidetään myös myös Bykovon kartanon Vladimirin kirkkoa (1789) sekä eräitä muita Moskovan ympäristön rakennuksia.[3] Pietarissa Baženovin töinä on pidetty Bezborodkon huvilaa, Mikaelinlinnaa, Aleksanterin instituuttia sekä arsenaalin ja ensimmäisen kadettikorpuksen rakennuksia.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 2, s. 519–520. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
  2. Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 2.4.2010. (venäjäksi)
  3. a b Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 2.4.2010. (venäjäksi)
  4. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 2, s. 520. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
  5. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 72. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.