Vasco Gonçalves

Vasco Gonçalves vuonna 1982.

Vasco dos Santos Gonçalves (3. toukokuuta 1921 Lissabon – 11. kesäkuuta 2005 Almancil) oli portugalilainen kenraali, joka toimi Portugalin pääministerinä vuosina 1974–1975. Hän oli avainhenkilö vuoden 1974 neilikkavallankumousta johtaneessa asevoimien liikkeessä (MFA). Vasemmistolaisena tunnetun Gonçalvesin pääministerikausi oli poliittisesti epävakaa.

Elämä

Sotilasura

Gonçalves syntyi Sintrassa Lissabonin lähellä vauraaseen keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli ammattimainen jalkapalloilija ja myöhemmin valuutanvaihtaja. Gonçalves valmistui Portugalin sotilasakatemiasta pioneeriksi vuonna 1942. Hän sai 1946 luutnantin arvon ja oli myöhemmin opettajana sotilasakatemian silta- ja tieosastolla. António de Oliveira Salazarin oikeistodiktatuurin aikana hän kuului toisinajattelevien upseerien piiriin, joka suunnitteli vuonna 1959 nostavansa presidentinvaalit hävinneen kenraali Humberto Delgadon valtaan kaappauksella, mutta hankkeesta luovuttiin. Gonçalves palveli 1960-luvulla ansiokkaasti taisteluissa Angolan ja Mosambikin vapautusliikkeitä vastaan. Hän yleni vuonna 1967 everstiluutnantiksi. Juuri pitkään jatkuneet tappiolliset Portugalin siirtomaasodat kypsyttivät upseeriston kääntymään diktatuuria vastaan.

Neilikkavallankumous ja pääministerikausi

Huhtikuun 1974 neilikkavallankumouksessa upseereista muodostunut MFA syöksi diktaattori Marcello Caetanon vallasta. Gonçalves kutsuttiin mukaan salaliittoon vuonna 1973, koska hänet tunnettiin mielipiteiltään radikaalina ja hän oli everstinä muita salaliittolaisia korkea-arvoisempi. Hänet ylennettiin vuonna 1974 aivan vallankumouksen alla prikaatikenraaliksi ja vallankumouksen jälkeen 1975 kenraaliksi. Gonçalvesin katsottiin olevan lähellä Álvaro Cunhalin johtamaa Portugalin kommunistista puoluetta (PCP), ja hänen on väitetty jopa olleen salaa sen jäsen. PCP:llä oli suuri vaikutusvalta MFA:ssa, jossa se edusti keskilinjaa äärivallankumouksellisten ja maltillisten vasemmistolaisten välissä.

Gonçalves puhuu tiedotustilaisuudessa pääministerikaudellaan.

MFA nosti Gonçalvesin pääministeriksi Adelino da Palma Carlosin erottua heinäkuussa 1974. Gonçalves johti neljää peräkkäistä hallitusta, joiden kokoonpanot vaihtelivat. Hallituksen yläpuolella toimi kansallisen pelastuksen juntta, jota johtivat aluksi konservatiiviset kenraalit, mutta syyskuussa 1974 presidentiksi tuli vapaamielisempi Francisco da Costa Gomes. Juntta korvattiin maaliskuussa 1975 vallankumousneuvostolla, johon Gonçalves kuului. Hänen vaikutusvaltansa oli kuitenkin hänen muodollista asemaansa suurempi. Pääministerinä hän tuli tunnetuksi pitkistä ja kiihkeän aatteellisista puheistaan.

Gonçalvesin hallitus päätti antaa Portugalin siirtomaille itsenäisyyden, kansallistaa pankit, vakuutusyhtiöt ja suurimmat teollisuudenalat, käynnistää maareformin sekä säätää lait työläisten vähimmäispalkasta ja palkallisista lomista. Seurauksena oli hintojen nousu, levottomuuksia ja hallituksen politiikan vastaista liikehdintää erityisesti Portugalin pohjoisosissa. Maaliskuussa 1975 nähtiin epäonnistunut oikeiston vallankaappausyritys. Gonçalves jatkoi pääministerinä vielä huhtikuun 1975 vaalien jälkeen, mutta heinäkuussa 1975 uuden parlamentin suurin puolue, Mário Soaresin johtama sosialistinen puolue (PS), lähti hallituksesta ja käynnisti kansalais­tottelemattomuus­kampanjan painostaakseen hallituksen eroamaan. Gonçalves kieltäytyi eroamasta, mutta sisällissotaa pelännyt presidentti Costa Gomes erotti hänet syyskuun 1975 alussa.

Gonçalves vetäytyi politiikasta pääministerikautensa jälkeen. Seuraajiaan hän piti vastavallankumouksellisina oikeistolaisina. Poliittiset vastustajat väittivät PCP:n ja Gonçalvesin uhanneen Portugalin demokratiaa, mitä hän itse piti pelkkänä panetteluna.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vasco Gonçalves Wikimedia Commonsissa